Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

lauantai 24. elokuuta 2013

Jätkänkynttilä osa 2.



Tein tänään lohturuokaa maanantaisen syntymäpäivän kunniaksi. Maanantaina on muuta puuhaa.Ja niin on sunnuntainakin.

Onhan se kunniakasta täyttä 65 vuotta, kun on vielä .. hmm.. no - pääsääntöisesti täyspäisten kirjoissa. Arvelen se kuitenkin johtuvan vain siitä, että hoito- ja sosiaalisektorin tehtävänä on tän´päivänä vähentää yhteiskunnan kustannuksia, josta syystä lienen säästynyt toistaiseksi edellä esitettyjen tahojen toimenpiteiltä, mistä kiitos sinne jonnekin, mihin tahansa. 

Tai poikieni toimenpiteiltä, sillä he uskovat (hihihihihi..ups) mun olevan vielä järjissäni. Kait?

Niin – se lohturuoka. Eilen aamutuimaan otin pakkasesta sulamaan talvella ehdoin tahdoin kuopuksen pyssyn eteen juosseen peurapoloisen sisäfileet ja pikkasen ennen iltakymmentä tein niille viimeisen palveluksen omien mieltymysteni mukaisesti.

Sulattelin vesihauteessa puoli levyä Fazerin tummaa suklaata varsin kelvollisessa ranskalaisessa punaviinissä jota saa 2,5 desin pulloissa. Ostin niitä varuiksi kaksi, jotta kokillekin jäisi… ja asettelin fileet hellästi marinadiin, johon lisäsin reippaasti rypsiöljyä, ripauksen muscovado-sokeria, puolikkaan tuoretta chiliä, sitruunalohkon, laakerinlehden, myllypippuria ja sormisuolaa.

Siin´samalla surin hetken peuraparkaa, joka oli menettänyt henkensä ihmisten takia kesken kaiken. Poikani tosin sanoo ampuvansa pääsääntöisesti vain ontuvia, puolsokeita ja/tai muutoin jollakin tapaa viallaisia yksilöitä.  - Otin tänkin pois kärsimästä, hän sanoo aina lihapaketin tuodessaan.

Aamulla viiden pintaan käänsin fileet toiselle kyljelle ja jatkoin nukkumista. Näin jostakin kumman syystä unta maaliskuun lopussa kuolleesta isästäni, jonka kanssa unessa seisoin Turtolan kirkon rappusilla. Hän ei ollut kummoisenkaan uskovainen, mutta unessa hän sanoi minulle, että anna palaa Anna! Minä vastasin siihen, että annan, totta kai annan, ja heräsin puol seitsemältä pirunmoiseen ”flimmeriin”.

Tänään puoliltapäivin siistin fileet poistamalla muutaman kalvon ja viiltämällä lihaan poikittaiset viillot n. kahden sentin välein. Laitoin valurautapannulle lohkon voita ja tuoretta timjamia ja kääntelin lihoja siinä hetken, miettien, kuka oikeasti on lopulta vapaa. Peurako, joka on luonnon armoilla ruokansa ja henkensä suhteen, vai ihminen joka luulee että on siihen jotenkin syntymässä oikeutettu?

Mietin pitkään sitä, milloin ihminen on oikeasti vapaa? Ja sitäkin, että miksi minusta tuntuu, että moni kokee olevansa vapaa erityisesti silloin, kun hän pystyy välttämään velvollisuuksiaan ja/tai yrittää olla pitämättä lupauksiaan? Onko se vapautta? Vai onko se lusmuilua, väistelyä vapauden hurmassa? Sitoutumisen pelossa? Uskollisuuden uhkaamana?

Kun fileet olivat saaneet mieleiseni rusketuksen, nostin pannun kiertoilmauuniin grillivastusten alle. Viivyttyään kymmenen minuuttia 150 asteisessa uunissa, ne huusivat minulle, että voiherrajestas sentään, tämä riittää. (Keittiön hälykello piippasi, mutta tuntuu paremmalta kirjoittaa näin!)

Aivan vain kohteliaisuudesta peuralle, tai mikseipä myös siksi, että puikulat ovat parasta perunaa mitä tiedän, keitin puolikypsiksi pussin pienimmät. Hunnutin ne sormisuolalla, persiljalla, runsaalla voilla ja tilkalla unkarilaista hunajaa, siis HUNAJAA ja kierittelin niitä hetken grillivastuksen alla. 

Jälkiruoaksi avasin pullon Anna Codornieu-kuohuviiniä, söin loput suklaat ja nautin siitä, että olen elossa. Ja voin kirjoittaa tämänkin. Että elän. Se on kaiken tämän arvoista.

Ai niin, ne jätkänkynttilät? Hih.. niitä on tullut nähtyä. Jokunen. Tähän ikään. Ylös- ja mikseipä myös alaspäin tuikuttamassa. Mutta yksi on vieläkin ylitse muiden! Rovaniemellä.

Jaa kuvia? Ruoasta? Ei ole. Tämä on minun ainutkertainen juhlani tässä iässä! Halusin nauttia myös sen valmistelusta yksin, ilman kameraa.

Muut kuvat ja teksti AnnaY

11 kommenttia:

  1. Paljon Onnea huomisen syntymäpäiväsi johdosta! Tuota vapausteemaa olen minäkin miettinyt enkä oikein ole päässyt siitä selville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petriina. Se onkin mielenkiintoinen teema. Putkahti taas päähän, kun yks ihminen tokaisi, että helppohan sun on kun olet vapaa! Mihin? kysyin. Hän sanoi, että tekemään kaikkea mitä haluat. Jäin miettimään onko tosiaankin niin?

      Kyllä yksineläjilläkin on asioita, jotka rajoittavat. Ja aikas paljonkin. Hän toki tarkoitti, että voin lähteä Lappiin halutessani. Kukaan ei motkota perään.

      Jäin taas miettimään, voisiko vapaus olla yksinkertaisesti sitä, että kokee olevansa vapaa huolimatta erilaisista sidoksista elämässä? Samalla tavalla kuin olen usein kirjoittanut yksinäisyydestä; kokemuksesta olla yksinäinen, vaikka ympärilla on ihmisiä ja mahdollisuuksia joskus enemmän kuin tarpeeksi.

      Yritän hartaasti ajatella, että koen olevani vapaa, enkä koe olevani yksinäinen, sillä minusta itsestänihän ne tunteet kimpoavat. Sen sijaan en voi kokea olevani rikas sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta voin kokea saman tunteen ymmärtämllä mitä kaikkea olen elämältä saanut; lapset, lastenlapset, ystävät ja kohtuullisen positiivisen mielen.

      Niin, ja "elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus - mielen vapaus!" Kirjoitti Vexi Salmi.

      Voi näitä tunteita. Tunnekokemuksia.

      Poista
  2. Yksi jätkä kynttilöineen yhtyy onnittelojoihin,
    t Pedro

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...siis onnittelijoihin...

      Poista
    2. Kiitos Pedro, mukavaa, että et pidä kynttilääsi vakan alla! ;-)

      Poista
  3. Aurinkoiset ja lämpimät synttärionnittelut 65v Annalle! Hyvän päivän oletkin valinnut, tänään rakas Tilli-äitini täyttäisi 113 vuotta.

    Vapaudesta, mielestäni me ollaan kyllä aika vapaita, ei ole tarvetta enää esim.lastenvahdiksi. Kukaan ei puhalla selkäni takana tätäkään kirjoittaessa. Selittelemättä voi mennä ja tulla. Tottakai on pieniä velvoitteita sinne sun tänne, mutta osataanhan jo sanoa ei, tarvittaessa.

    Pakkaa hyvin tavarasi ja nauti matkasta ja ihanasta Lapista, vaikka ruskaa ei taidakaan vielä olla. Kuka tietää, vaikka siellä taivaltaisi joku toinenkin etelästä tullut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anjuusa. Heräsin aamulla ilman flimmereitä ja tunsin olevani onnellinen. Lojuin, tavoistani täysin poiketen, petissä. Haistelin uutta tyynyä ja puhdasta peittoa, jotka ostin perjantaina itselleni lahjaksi.

      Ajattelin, että onnea ovat myös puhtaat lakanat ja muut petivaatteet. Että elämä koostuu erilaisista onnenlehdist. Jotkut ovat vasta silmulla, toiset täydessä kukoistuksessaan, mutta suurin osa kantaa jo ruskan värejä. Eikä sovi unohtaa niitäkään, jotka jo maatuvat hiljaa ravinnoksi tuleville.

      Tunsin olevani onnellinen ja onnekas ihminen, pidän siitä ajatuksesta kiinni.

      Eiks o´ suorastaan etovaa tämä tällainen lällättely? (Minusta niin ei ole, kunhan muka kysyn.)

      Poista
    2. mitä mitä ??? Ei edota ollenkaan. Mulle on tuttua pienet hetkelliset onnenhetket, niitä on usein. Muistaa vaan olla kiitollinen, jättää marinat muille.
      Äskenkin.. istua auringossa vastakeitetyt omat potut ja voi edessään. Ei multa mitään puutu... :)
      (paitsi etikkasilakkarullat)

      Poista
  4. Anna, onneksi olkoon. Saavutit ypsän iän, vapaan ja villin.

    Vapaudesta ajattelen: on vapaus tehdä tai olla vaan, vapaus ajatella tai olla ajattelematta, vapaus tulla tai olla menemättä, vapaus nauttia tai murehtia. Ainoat rajoitukset on itse asettamat ja aiheuttamat, rajat siellä syvällä sisimmässä. Mutta puheessa vapaus tarkoitetaan, ettei kukaan rajoita, kuten esim. perheellisillä tai parisuhteessa. Yksineläjällä on rajattomat mahdollisuudet tehdä extempore mitä vaan tarvitsematta ottaa huomioon esim. asuinkumppaniaan:)

    En usko että kukaan todella kokee olevansa vapaa silloin kun välttelee velvollisuuksiaan tai on pitämättä lupauksiaan. Päinvastoin.

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea ja hyviä vuosia!
    Fanfaarin kera.

    Vapaus on kiehtovaa, mutta ei kai sitä ihminen eläissään ole milloinkaan täysin vapaa kaikesta.

    VastaaPoista
  6. Monia armorikkaita vuosia! Onnea, Anna! Oli ihana lukea ruokajuhlastasi. Nostamme Sinulle maljan ihanuuden kanssa toivottavasti reilun viikon päästä, kun hänen kanssaan korkkaan oman 65-vuotislahjani, mustan pullon Freixenetiä :)

    Miten ihana onkaan asettua puhtaisiin lakanoihin...omaan sänkyyn! Ja olla vapaa - hymyilen tässä...hih, villi ja vapaa :)

    VastaaPoista