Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Viisi tuntia tunturissa

Ja se tuntuu.
Eväänä vettä ja banaaneja. Minulla.
Sauna on lämpenemässä.

Vaellustoveri tuossa oikealla. Kulki pitkään rinnalla ja päästi aika lähelle. Pihaporo vissiin, tai muuten ihmisiin tottunut.
Porolla oli omat eväät, se palautteli aamiaistaan
tai sitten se vain märehti eilisiä.

Porot tekevät sitä. Ja jotkut ihmisetkin.

Mun mökkini. Sain lopultakin kuvat toimimaan. Samalta se näyttää kuin muutkin, mutta on erilainen. Tuntuu omalta. Mikä se onkin tässä suomalaisuudessa, että oma pitää olla? Olisihan sillä rahalla saanut vuokrattua aika monta viikkoa vuodessa. Sen ajan kun jaksan tänne raahautua.

Yläkerran parvella on kirjoittamispaikka. Oikein kirjoituspöytä. Ikkunasta näkyy tunturiin. Siellä mie kävin. Yksin tai olihan siellä toki toisiakin ihmisiä. Ja tuo poro kavereineen.

Huomenna kylpyläpäivä. Jos jalat kantaa.

Teksti ja kuvat: AnnaY


10 kommenttia:

  1. Oi miten hieno kaveri ja mitkä ihanat tunnelmat. Kiva että on mökki ja ihanat maisemat. Kaunista kesän jatkoa ystäväni Anna, kai muistat saman nimisen kirjan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen päivä, kun aurinko nousi jo kolmen maissa ja paistoi täydeltä terältä.

      Taidan mennä uudelleen tunturiin, olisihan se hassua viettää aikaa sisätiloissa, kun on hieno ilma. Kiitos toivotuksista mustissisko. Muistan kirjan, mutta oliko sanat toisessa järjestyksessä? Anna ystäväni?

      Poista
  2. Onhan komea uusi mökki, sanoisinpa melkein että huvila. Kelpaa siellä sun asustaa(talvellakinkohan?) Ja käydä treffailemassa poroja ja laittaa poroja keittimeen ja saunan lämpenemään ja mennä parvelle skriivaamaan ja nähdä komea aslak ja vaikka mitä, mutta äläää rönäää enääää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on valmistunut 2002, muttta on pidetty tosi hyvässä kunnossa. Hyvä yhtiö!

      Kolmen ja puolen tunnin tunturilenkki takana ja savuporoa on piirakassa. On hyvää. Leipasin eilen illansuussa.

      Helppo resepti.
      Valmista ruismurotaikinaa, Lapin Lihan kypsää savuporoa murusina, kermaa ja kananmunia, punasipulisilppua ja punaista paprikaa. Kuivattua timjamia.

      Taikina sulatetaan mikrossa ja tasoitetaan vuokaan, reunoille asti. Laitetaan uuniin 10 min. n. 185-225 astetta uunista riippuen.

      Sekoitetaan kermaan muut aineet, sipuli mikron kautta haudutettuna. Lisätään puolkypsän kuoreen ja paistetaan vielä n. 25 min.

      Lopuksi raastetaan kuuman paistoksen päälle parmesania ja peitetään saunomisen ajaksi rasvatulla leivinpaperilla ja pyyhkeellä. Voila, nautitaan yksin tai punaviinin kanssa. Saunan jälkeen.

      Poista
    2. Anjuusa, piti sanomani, että on tämä myös talvikäytössä. Sähkölämmitys ja varaava valkoinen kaakelitakka ja tätä ihanuutta saan kokea joka kuudes viikko ympäri vuoden.

      Pirsana kun nuo Aslakit on niin lyhkäsiä, mie kun tykkäisin niin pitkistä miehistä!

      Poista
  3. Vaikka olen just syönyt, juonut kahvia yms., vesi tuli kielelle poropiiraan ohjetta lukiessa! Lokoset on sulla oltavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poropiiras on hyväa ja se on helppotekoinen, teen sitä silloin tällöin etelässäkin.

      Erityisen mukava päivä. Kuopus soitti ja kysyi miten tehdään hölskykurkkuja. Epäilen, että itse asia taisi kuitenkin olla kuinka viihdyn ja miten voin.

      Kun kerroin tunturipäivistäni, ja siitä, että kiipesin polkujen ja sorateiden ulkopuolella, hän sanoi, että ei sitä sovi vanhan ihmisen kiivetä sentään jyrkintä kohtaa ylöspäin. Arvasi äitinsä mielen, mutta kysyin kuitenkin, että kenestä vanhasta hän puhuu.

      Sain alkuillasta yllätysvieraita. Ystävätär soitti Pokasta ja kysyi, josko sopisi tulla käymään lohenpuolikkaan, uusien perunoiden, voipaketin, punaviinin ja miehensä kanssa. Ovat olleet asuntoautolla kalareissulla Inarilla.

      Jo se vain sopi! Savustettiin kala, syötiin, saunottiin ja puhuttiin puolilleöin. Sovittiin - taas kerran - että elämä on hyvä asia.

      Poista
  4. Oi että! On elämä hyvä asia. Vaikka en tunturiin nyt juuri pääsekään...-voin ihailla sun kuvia. Upea krijoitusmaisema ja ah niin herkuulista ruokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona taas!

      Elämä on - no kun en tähän nyt muutakaan keksi niin sanon, että elämisen arvoista! Kuuden viikon päästä on taas mun vuoroni olla palkisessa. Toivottavasti on ruskaa. Tarvitsen kuvia.

      Arki alkaa. Käsikirjoitus kutittaa sormissa.

      Poista