Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Menneen talven lumet?



Vihdoinkin valmista! Siinä meni vielä juhannusyökin kirjoittamisen merkeissä. Tai ei se vielä valmis ole, ei läheskään, mutta itse tarina on valmis. Henkilöt tarvitsevat vielä lisäpiirteitä ja joidenkin joutaa jopa poistua takavasemalle. Opettajani lukee käsikirjoituksen ja antaa palautetta, toivon mukaan reilulla kädellä - ja niin uskonkin.
Oli se vain varsinainen matka. Käydä kahteen kertaan läpi ja kirjoittaa uudelleen 178 liuskaa. 

Sataseitsemänkymmentäkahdeksan liuskaa! Mukavaa ja samalla rankkaa, sillä olin alkanut jo kyllästyä koko porukkaan, niistä oli tullut liian itsenäisiä mun pirtaan. Minunhan sentään olisi pitänyt saada määrätä miten he käyttäytyvät ja mitä tekevät. Mutta ei. Jukureita enimmäkseen. Pohjoisen kansa. Sitkeitä ja kovapäisiä ihmisiä. Varsin anteliaita toki niin henkisesti kuin aineellisestikin, mutta – omanlaisiaan. Laitan käsikirjoituksen postiin Rovaniemeltä. Sopii jotenkin.

Täs kaiken keskellä on pitänyt monenlaista myrskyä, sellaistakin, josta en välitä edes kirjoittaa. Ainakaan vielä. Mutta suuri ilonpilkahdus liittyy pohjoiseen. Omistan nyt yhden kuudesosan mukavan kokoisesta modernista lomatalosta Levillä ja lähden loppusyksystä käsikirjoituksen kanssa ”korkean paikan leirille”. 

Menen viimeistelyharjoituksiin ennen kuin laitan tarinan kustantajakierrokselle. Mutta vain - jos opettajani katsoo että siinä on riittävästi aineksia. Uskon, että hemoglobiiniarvoni eivät nouse liian korkeiksi, sillä aion pitää huolta riittävästä nesteytyksestä ja teen sen omaehtoisesti, toisin kuin suomen hiihtomaajoukkue vannoi  tehneensä.

Kuopuksen lapset ovat Palkisporosta saaduista kuvista aivan täpinöissä. Ilontyttö soitti illalla ja sanoi haluavansa Lappiin mukaan jo heinäkuun viimeisellä viikolla. Kun mainitsin hyttysistä, hän sanoi tyynesti huitovansa ne pois ja minullakin on hyttysten torjuntaan yks uus keino. Kerron siitä myöhemmin jos onnistun!

Uutisia olen ennättänyt lukea sen verran, että kaksi oli ylitse muiden. Kuka lie varastanut menneen talven lumia Saariselällä? Turhanaikaista niiden perään on haikailla. Eikös sitä sanota, että uusi lumi vanhan surma.. hih..

Toinenkin uutinen pisti silmään! Vihdoinkin on alettu kiinnittämään enemmän huomiota valtion virkamiesten reissuihin, vaikka tämä uutinen lienee vain jäävuoren huippu! Kyllä minä vain olen sitä mieltä, että sopii sitä seminaarissakin istua jos se matkaan liittyy, vaikka omasta porukasta vain murto-osa mun lisäkseni istui aamulla virkeänä kanssani kuuntelemassa luennoitsijoita Eufamin konferenssissa Riiassa jokunen vuosi sitten. 

Poissaolijat saivat kylmiä pyyhkeitä organisaation hallitukselta. Meitä muita ei silti kehuttu - ihme kyllä.

Illalla matkaan. Matkustan pitkästä aikaa yöjunassa ja makuuvaunussa, ihan vain kokeilun vuoksi. Tulevat matkani Leville kun hoituvat kai parhaiten niin. En välitä lennellä, yritän omalta osaltani huolehtia otsonikerroksesta ja torjua mustia aukkoja elämässäni.

Nautitaan tästä ainutlaatuisesta olemisesta. Mitäpä muutakaan me voidaan!  Minä ainakaan. Mutta sitä mie ihmettelen, että miksi en saa enää omia kuviani liitettyä postauksiin?

Teksti: AnnaY
Kuvat siskon mies Ylläkseltä ja HH Saariselältä

6 kommenttia:

  1. Onnea ja Iloa ja Lapin lumoa uudessa Levin lomakodissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naputtelen täs ystävättären koneella. Olen Kemissä. pääsen Levin lomakotiin vasta heinäkuussa, jos luoja on armollinen.

      Nimittäin; kun laskeuduin junasta, tein yllättäen lähempää tuttavuutta asfaltin kanssa. Löin naamani, polveni ja vatsani suoraan pohjoiseen kamaraan. Ei ollut pehmeä lasku. Silmä on musta, polvet tohjona, kämmenpohjat ja ranteet hellänä ja maha kipeä. Silmälasit hajosivat siin rytäkässä. Jäin ihmisten jalkoihin, kun ne ryntäs busseihin. Turistit on hulluja!!!

      Kiitos onnitteluista, lähden huomenna kahdeksi päiväksi Rovaniemelle. Ja korjautan silmälasit.

      Poista
  2. Kiva juttu, olin varma että Kettukalliosta luopuminen kipeydestä huolimatta avaa ovia huomiseen. Hieno juttu Anna, Tsemppiä ja onnea kirjoittamiseen ja hio, hio, mutta älä liikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti mustis, hion hion! Ja hoitelen mustelmia, niinkuin ylläkerrotusta ilmenee.

      Poista
  3. Mukavaa,että olet saanut yhden toiveen toteutettua,sen kuudesosan sieltä Leviltä.
    Toteutukoon muutkin toiveesi,tai ainakin ne seuraavaksi tärkeät...tai ainakin se kirjoittamiseen liittyvä!
    Ja jos ei,niin uusia tulee tilalle.Näin se menee.
    Kesähali <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrskysisko, kiitos. Toiveilla on taipumus toteutua aina jossakin muodossa. Haave pohjoisen tukikohdasta on paketissa ja kirjoittamisen ensisijainen tavoite - saada valmista aikaan - on sekin melkein ok. Uusia haaveita tarvitaan myös, miten sitä muuten voisi huomisia odottaa. Kesähalit myös sinulle. Täällä haisee kohta. Kummitytön 9 kk:n ikäinen Riku ähkii lattialla siihen malliin.

      Poista