Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

En edes tiennyt


Hamster.jpg
Hamsteri. Kuva Wikipediasta.
että olen hamsteri.

Mökki on tyhjennetty maailman kärsivällisimmän ystävättären ja nuoremman pojan ja hänen lastensa kanssa. Pojantyttären pieni leikkimökki on isänsä mukaan täynnä ”voi kuinka ihana”-tavaroita niin, että tyttöparka voi enää vain ovelta ihailla omaisuuttaan.
Mutta sitä mie ihmettelen, mitä olen arvellut tekeväni kuudella erikokoisella kattilalla ja kolmella vanhanaikaisella kahvipannulla?
Kahdentoista hengen ruokailuvälinevarastolla, neljällä leipäveitsellä ja epälukuisalla määrällä erikokoisia ja –näköisiä kulhoja, kannuja ja kaatimia, erikokoisia lautasia, posliinia, lasia ja muovia. Kuppeja, mukeja, viinilaseja!

Voi herrajjestas sentään. Että ihminen on jossakin vaiheessa elämäänsä ollut tavaran perään. Olen kantanut koko suvisen sunnuntaiaamun Uffin keräilylaatikkoon lakanoita, pyyhkeitä ja pöytäliinoja ja siinä samalla riehaantunut siivoamaan komeroita myös kaupunkiresidensissä. 

On varsin mielenkiintoista, että täs samalla on tullut tehtyä inventaariota oman elämän suhteen. Kun alkuviikosta sirottelin isän tuhkaa muistolehtoon, mietin elämäni debet ja kredit sarakkeita. Nyt mökkiä tyhjentäessäni laskeskelin mitä on jäänyt viivan alle. Mihinkö päätelmään tulin? Siihen, että aivan riittämiin!

Olen miettinyt myös kritiikkiä ja sitä miten väärin vieläkin arvostelu ja kritiikki mielletään. Että jotkut kriitikkoina itseään pitävät ovat elämälle varsin katkeria esikuvansa Heikinheimon mukaan. Olen törmännyt ainakin kahden-, ellen kolmenlaisiin palautteen antajiin eri kirjoitusteni suhteen. Rakentava ja rehellinen suorasanainen palaute TEKSTIN suhteen on aina paikallaan ja sitä toivon saavani kaikilta luottolukijoiltani, jotta saan aikaan parasta mahdollista tekstiä.
Mutta se toinen porukka, joka luulee että kirjoittaja IHMISENÄ on se jota tulee arvostella ja kritisoida, saa niskavillani pystyyn. Miten voi joku täysin vieras alkaa analysoimaan ihmistä pelkästään tämän tekstien perusteella? Onko joillekin ihmisille annettu jumalallinen kyky ja taito nähdä kirjainten läpi ja onko se edes kriitikon tehtävä? Kuka voi sanoa täysin tuntemattomasta kirjoittajasta ”no, kirjoittajahan kirjoittaa aina itsestään!” Paskat, sanon minä!

Voi V, että maailma on pullollaan kaikentietäviä ihmisiä, jotka jo muutaman tekstinpätkän perusteella osaavat määrittää toisia. Hurraa teille!! Arvostelkaa edelleen ihmisiä omilla mittareillanne. Teistä itsestännehän se lopulta kertoo, samalla tavalla kuin muiden ihmisten kirjoitukset heistä itsestään. Teidän mukaanne!

Mutta takaisin mökille: Kolme rullaa voipaperia, kassillinen muovirasioita mustikoita varten, neljä erikokoista soppakauhaa, pullapeltejä joilla ei ole ollut koskaan aikomustakaan mahtua uuniin, kaksitoista muovisankoa, seitsemän muovivatia, viisi tiskiharjaa, kolme vesikauhaa… SUURI pahvilaatikollinen vaatteita kokoa 46-48 viisi kerää muovinarua, kolmet sakset ja kolme paistinpannua!
Kostan tämän kaiken pakkaamisen ystävättärelle osallistumalla täysin innoin hänen tulevaan muuttoonsa.

Teksti AnnaY
ps. kaksi ja puoli rullaa mustia jätesäkkejä, viisi sänkypeittoa, kolme suurta mattoa ja ainakin neljä pienempää. Kaksi raanua, kaksi muuta seinävaatetta, yhdeksän erikokoista tuikkukynttiläkulhoa …. pieni Suomen lippu, suurempi Suomen lippu ja pidemmän lipputangon nuppi! Ja kaikkea muuta…. TAVARAA!

17 kommenttia:

  1. Olen aina ihmetellyt miten asunnon kaappeihin mahtuu juuri ja juuri tarpeellinen määrä tavaroita.
    Joskus jopa kaivannut tyhjää huonetta, jossa voisi nauttia tyhjyydestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milena. Ideasi tyhjästä tilasta on kannatettava. Tila ilman tavaroita. Vain tuoli istumista varten, kun vanha selkäni ei kestä istua lattialla.

      Poista
    2. Kerran kävin erään työkaverin kanssa katsomassa hänen vanhaa, tyhjää asuntoaan. Istuimme olohuoneen lattialla, minä toisen seinän vieressä, hän vastakkaisen seinän vieressä. Jostain syystä en unohda sitä hetkeä.

      Poista
  2. Kauan sitten mun nuoruudessa yksi 3-hengen perhe rakensi rinnetontille ison talon. Siinä oli 2 kellarihuonetta, jotka ei täyttäneet asuinhuoneiden vaatimuksia (ikkunat katonrajassa/maantasalla). Ne teki niistä varastohuoneet. Silloin ihmettelin, mutta nyt ottaisin sellaisen. Saisi kamat (ne liiat, ylimääräiset ja harvoin käytetyt) siististi ja väljästi (?) hyllyihin ja kaappeihin, pois silmistä....

    Meitä (heitä) on moneksi, Anna. Paha sanoa, mutta älä välitä ihmisarvostelijoista.
    Kivasti kirjoitit (taas)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki, sanot kauniisti.

      Mökki oli minulle vähän samanlainen. Se oli paikka tavaroille, joista ei olisi hennonnut millään luopua. Nyt pitää osata luopua ... tai sitähän tämä elämä on viime vuodet oikeastaan jo ollutkin. Luopumisen oppimista.

      Anteliasuus ja pois antaminen onkin sitten aivan toinen asia. Siitä en aio opetella pois.

      Poista
  3. Meillä oli samanlaiset talkoot jokunen vuosi sitten, kun laitettiin kotitalousmuseo eli perikunnan mökki myyntiin.
    Neljä veljestä, Hiace ja peräkärry. Kolme viikonloppua meni romurallissa. Faija oli tarkka kaveri, laittoi talteen kaikki vääntyneet rautanaulatkin, muusta tingeltangelista puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttaminen on ajoittain terveellistä, monellakin tapaa. Saa päätettyä vanhoja tarinoita kun valikoi mitä kannattaa säilyttää ja mitä ei. Muistojen kanssa on sama juttu.

      Minulla ei sentään ihan kaikkea, sellaista käyttötavaraa vain, vaikka olenkin naulojenoikojien sukua. Papat niitä aikoinaan uusiokäyttivät kaikessa nuukuudessaan. Kiits Pedro, mukavaa että näen Sinut.

      Poista
    2. Tuosta raivauskokemuksesta viisastuneena olen alkanut keventää maallista kuormaani ja romujalanjälkeäni reippain ottein. uutta tavaraa en osta kuin äärimmäisessä hädässä. Tämä pätee myös vaatteisiin, valitettavasti. Jos ostan uuden, heitän kaksi vanhaa pois. Kirpputorit, UFF ja Pelastakaa edes Armeijat ovat saaneet ihmeteltäväkseen milloin mitäkin.

      Poista
    3. Romujalanjäljen keventäminen on hyvä idea!

      Olen kannattanut aikoinaan ihan silkasta köyhyydestä Pelastakaa edes joku-armeijan kirpputoreja jo kauan ennen kuin kirppareista ja kierrätyksestä tuli muotia. Ostin, pesin ja korjasin, vaikka ruppuräätäli olenkin.

      Mun hienohelmainen ja tyhmänylpeä naisellisuuteni tahtoo nykyisin enimmäkseen uutta vaatetta, eikä mun kokoiselle ole kirppareilla paljoakaan tarjolla. Enkä myöskään näytä raskivan heittää kahta vaatetta UFFille, yhden uuden hankittuani. Siitä tuleekin seuraava läksyni! Kiitos vinkistä.

      Poista
    4. Äskettäisellä fudisturneella tuli puhetta vaatetuksesta. Totesin, että kaikki mun sillä helkellä päällä olevat vaatteet olen saanut lahjoituksina talkoo- ja seuratyöstä,lenkkareita mýöten. Alushousutkin olivat saadut synttärilahjaksi ja päällä olleen paidan olin voittanut arpajaisissa.

      Poista
    5. Pikkukotikaupunkini on profiloitunut pesäpalloon. En ole arvannut olla siinä osallisena kun kulttuuri on vtänyt enemmän puoleensa.

      Harrastan tosin Hutunkeittoa itsekin ja joskus saattaa joku Jokeripelaaja ilmaantua Sisävuoroon sohvankoristeeksi, mutta lähtee aikas pian näppinsä Polttaneena Ulkovuoroon.

      Vapaataipaleita kanssani on turha harrastaa, sillä pidän enemmän Pesäturvasta ja torkun mielelläni Kotipesässä.

      Isolla alkukirjaimella kesken kaiken kirjoitetut keräsin pesäpallotermistöstä!

      Poista
    6. Johan Anna Hutun keitit.
      Eräskin Sieppari on tuntenut Lukkarinrakkautta Pesäveikkoja kohtaan, joita Mailajussit ovat Haavoittaneet. Perimätiedon mukaan Toivo pelkäsi Kärkilyöjää, samoin kuin Tauno Paloa. Kädettömän Kopparin aamiainen: Syöttö Lautaselta.
      Nämä tuli omasta Viuhkasta.

      Poista
  4. Minäkin muistin edesmenneen tätini kodin tyhjennyksen, kun sota-ajoilta asti oli talletettu kaikki "tarpeellinen".

    Enkä liene ainoa, joka tämän Annan tarinan luettuaan alkoi kopsutella omia nurkkiaan, tosin vasta yksi komero on käyty läpi, kiitos Anna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla komerobuumi jatkuu ja kuopuksen luona navetan vintissä on seuraava kohde. Täs kohtaa (melkein) lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että en enää osta mitään! Tai - no - ainakaan tarpeetonta. Paitsi - no - jotakin kaunista... olkoon, vannomati paras!

      Kiitos Petriina. Olen tulossa kotikaupunkiisi kesäkuussa. Ihan vain kuljeskelemaan.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Poistin kommenttini siinä olleiden virheellisten tietojen vuoksi.

    VastaaPoista
  6. Hamsterin vikaa tunnustan myös itsessäni. Tavarat, joihin liityy suuri positiivinen tunnearvo jättäisin kuitenkin. On ymmärrettävää, että elämän varrella kertyy paljon turhaa tavaraa ja silloin sen vasta parhaiten huomaa, kuinka suuri urakka niiden poisheittäminen on. Ripranie

    VastaaPoista