Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

”En alvannutkaan..”


Olen varmaan muutamaan kertaan kirjoittanut pojantyttärestäni. Hän on aivan ihana ruskeasilmäinen lapsi ja hänestä on hyvää vauhtia kasvamassa kelpo ihminen. Tänään minusta tuntui melkein häneltä.

Oli lähiopetuspäivä ja kerroin ryhmässä, että olen päässyt yhteen tavoitteistani. Romaanini on valmis. Opiskelutoverit taputtivat käsiään ja sain heiltä tosi paljon kannustavaa ja innostavaa palautetta.

Voiherrajjestassentään miten hieno kokemus. Kotimatkalla itkin junassa. Ilosta!

Kun Ilontyttö oli neljän, hän oli isänsä ja veljiensä kanssa viettämässä luonani jouluaattoa ja A-veli toimi ansiokkaasti joulupukkina.

Meillä on tapana, että kaikki lahjat jaetaan ja vasta sitten jokainen saa avata omansa. Ilontyttö seisoi lahjapinonsa vieressä ja tuijotti sitä silmät ymmyrkäisinä. Hän kääntyi katsomaan ensin isäänsä ja sitten minuun ja sanoi ääni ihmetystä täynnä. ” En alvannutkaan, että olen ollut näin kiltti!”

Minä en osannut lainkaan ”alvata”, että minulla on niin paljon aidosti kannustavia kirjoittajakumppaneita. Opiskelijatoverit ja opettajat. Proosarit ja RunoRinki.  Kansalaisopiston ”Tarinat talteen”-ryhmä ja tietenkin Kasalaiset. Ymmärrän nyt kirjoittajan yhteisöjen merkityksen entistä syvemmin. Ja rima nousee.

Mutta tiedän senkin, että jos putoan, minusta otetaan kiinni ja ystävälliset kädet hidastavat putoamisvauhtia ja nostavat taas uudelleen pystyyn. Potkaisevat persuuksille ja käskevät mennä eteenpäin.

Sitä se tarkoittaa. Kirjoittajakumppanuus. Ja kuuluminen johonkin.

Toinen tukiverkko on ystävät.

He jotka eivät kirjoita, mutta lukevat. He ymmärtävät pahatkin päiväni. Niitäkin kun joskus on. Vaikkei uskois?

Ruusut teille kaikille.
AnnaY

6 kommenttia:

  1. Niin, et alvannut, että sinulla on niin monta ja määrä vain kasvaa. Kun on antamisen lahja kuten sinulla, AnnaY, saa runsaasti takaisin. Ole hyvä, ota vastaan meiltä kaikilta!

    Haleja

    VastaaPoista
  2. Tavoilleni uskollisina teen silloin tällöin vähän umpimähkään kierroksia täällä kirjoittaja-avaruudessa, mutta en pahemmin enää kirjoittele kommentteja, vaikka se on itse asiassa hauskaa. Nähdä ja kokea toisten ajatuksia. Mutta ajanpuute, se ehkäiseen hyvääkin tarkoitusta.

    Sinulla täällä on aina kotoisa, valoisa tunnelma. Puhut ystävistä? Voisin kysyä, mitä ne sellaiset ovat? Ihmisiä varmaan. Mutta minkälaisia ystäviä? Sitä usein pohdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisu. Yritän pitää tunnelmaa yllä, vaikka se ei aina onnistu.

      Ystävät? Hmmm? Minulle ystävät ovat ihmisiä, jotka ovat olemassa minulle ja jakavat elämää kanssani, jokainen omalla tavallaan.

      Ajattelen niin, että ystävät ovat aina hyviä ystäviä. Jos pitäisi sanoa, että huono ystävä, niin eihän silloin voi edes puhua ystävyydestä?

      Kimurantti kysymys kyllä.

      Poista
    2. Hädässä ystävä tunnetaan, huonokin.
      Ylpeys vaan saattaa laittaa kampoihin.

      Poista
  3. Sykähdyttävä tunne varmaan Sinulla, onnittelut siitä.
    Hyvät tunteet kantavat, aina kun ne vaan muistaa.

    VastaaPoista