Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Ei pitäisi lukea uutisia



pahoittaa vain mielensä, mutta mitenkään väheksymättä ihmisten aitoa uskoa, sanon, että itse uskonnot saavat joskus nykyelämälle vieraita ja outoja piirteitä.
Ihmettelen suuresti, miksi paavi pesi nuorisovankien jalat ja suuteli niitä kaupan päälle? Voi hyvänen aika sentään. Tiedän, että jalkojen peseminen perustuu kertomukseen viimeisestä ehtollisesta ja että se on yksi kirkon perinteistä, mutta oliko se tässä nimenomaisessa tapauksessa kikka kuutonen, jolla ihmiset saadaan uskomaan valituksi tulleen nöyryys?

Toinen asia mitä olen taas kerran ihmetellyt, ovat ristiinnaulitsemisen muistoksi esitettävät ristin tiet useammassakin seurakunnassa. Miksi liki kaksituhatta vuotta vanha tapahtuma tuodaan vieläkin todisteeksi rikoksesta ihmisyyttä vastaan? Onhan maailmassa tapahtunut monin verroin yhtä suuria ihmisyyttä koskevia rikoksia ja tapahtuu kaiken aikaa.
Vetää apeaksi sekin uutinen, jonka mukaan brittinainen voi saada vankeustuomion, koska lounasti naimisissa olevan miehen kanssa tämän kotona ja joi kaiken kukkuraksi vielä viiniä. Silläkin asialla lienee uskontoon perustuva laki takanaan.

Kunnioitan ihmisen vakaumusta, eritoten silloin, kun hän elää vakaumuksensa mukaisesti, enkä halua missään nimessä ivata tapoja, joilla he vakaumustaan osoittavat. Mutta kyseenalaistan ne kyllä.
Puhuttaako nykyihmistä jalkojen peseminen ja suuteleminen, kun uutisista saa samanaikaisesti lukea vanhoista ja uusista rikoksista lapsia kohtaan aivan liian monen uskonnon piirissä? 

Tai puhuttaako ristiinnaulitseminen, kun yhä enemmän ihmisiä asuu pakolaisleireissä tai tapetaan poliittisten pyrkimysten ja uskontojen välisissä sodissa?

Miksi tämä kaikki teatteri, kun naisen voi pidättää seurustelusta naimisissa olevan kanssa, mutta ei miestä, tai kun nainen erotetaan yhteisöstään ja laitetaan jopa vankilaan sen vuoksi, että hänet on raiskattu, mutta mies ei joudu asiasta vastuuseen?

Uskonnot! Miten onkin niin ahdistavaa ajatella Pääsiäisen ilosanomaa tämän kaiken keskellä? Ja mikä se oikeasti on? Onko kysymys anteeksiantamisesta ja –saamisesta? Uskottelevatko uskonnot, että puolestamme on annettu uhri, joka on suostunut ottamaan maailman synnit kantaakseen, eikä meidän enää tarvitse tuntea edes syyllisyyttä? Onko kysymys  siitä, että tekojaan katunut ja ne anteeksisaanut voi jatkaa elämäänsä viattomana, ilman, että joutuu millään tavoin sen enempää vastuuseen teoistaan.

Miksi kukaan ei kysy ihmisiltä, miten aiot korvata pahat tekosi? Miten aiot hyvittää uhreillesi? Vai kysyykö?

Kummallista?  Ai niin, pääsiäisen ilosanoma? Olin aika pieni, alle kouluikäinen, kun katkoin pajunoksia ojanpenkalla vyötäisiäni myöten lumessa. Minulla oli äidin sakset. Ahneuksissani juutuin lopulta kiinni nuoskalumeen. Huusin äitiä ääni hätää täynnä ja hän tuli lapioimaan minut irti.
Pääsiäinen, muistan ajatelleeni, se varmaan tarkoittaa että pääsee irti. Että joku tulee lapion kanssa, jos ei muuten pääse.
Nyt kun ajattelen tapahtunutta, muistan että äiti moitti minua tiukasti. Hän sanoi, että koska aiheutin hätää ja huolta ja kaiken kukkuraksi kadotin hänen ainoat saksensa lumeen, minun on vietävä pajunoksat naapurin mummulle.

Kadonneet sakset minun oli korvattava papalta saamillani kahdella sileällä sadan markan paperirahalla.

Arvatkaa vaan harmittiko ja paniko miettimään?

Teksti ja kuva: AnnaY, ymmällään.

8 kommenttia:

  1. Näitä(kin)mainitsemiasi asioita olen pohtinut,monen muun asian lisäksi.Enkä vähiten sitä,kuinka voi hyvittää ja voiko joitakin asioita mitenkään hyvittää..koskaan?Anteeksiantaminen on mielessäni myös usein viime aikoina ollut ja ennen kaikkea,voiko sekään aina olla mahdollista?
    Usko on minulle kovasti henkilökohtainen ja ehdottomasti tärkeä asia elämässäni.Toivon,että se näkyisi ennen kaikkea tavassani elää ja kohdata lähimmäisiäni.Siitä puhuminen on minulle vähemmän tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrskysisko, kiitos ajatuksistasi. Henkilökohtaisia asioitahan nämä ovat, eikä tarkoitukseni todellakaan ole puhua uskosta.
      Kirjoitan uskonnoista ja ismeistä,joihin sisältyy tai sisällytetään asioita aina kunkin lainlaatijan tai muutoin valtaapitävän intressien mukaan. Se riipoo.
      Kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka elävät eettisesti hyvällä ja kestävällä tavalla. Varmasti monia ajatteluttaa samat asiat.
      Minulle nämä palasivat mieleen pääsiäisen ansiosta ja siksikin, että pohdin näitä asioita paljon kirjoittaessani Markuksen tarinaa kirjaani.

      Poista
  2. Minäkin olen miettinyt miksi uusi paavi pesee vankien jalkoja ja kyllä ne muutkin mainitsemasi epäkohdat ovat tuttuja, AnnaY. Minusta tuntuu, että maailma on täynnä tekopyhyyttä enkä enää yritäkään ymmärtää erilaisia toimintatapoja. Sydän tuntee, silmät näkevät ja korvat kuulevat. Aivot kertovat mitä on oikein, mitä on väärin. Jokainen meistä kuuntelee omalla tavallaan. Toiset paremmin, toiset heikommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos milena. Voihan se toki olla niinkin, että se mitä pidämme tekopyhyytenä onkin aitoa uskoa, mistä sen lopultakaan tietää.

      Eri uskontojen ympärillä kieppuvat hyrskyt ja myrskyt ovat saaneet minut skeptiseksi niiden suhteen.

      Poista
  3. Hyvä aihe, jälleen.
    ns. Uskova ihminen joka uskoo omasta vapaasta tahdostaan on mun mielestäni oikeanlainen uskovainen.
    Eihän uskonto takaa sitä että ihminen on hyvä jos on uskovainen.
    Mikäpä sen pahempi on ollut muita kohtaan kuin katolinen kirkko.
    Mun mielestä näissä (uskonlahkoissa) on luotu uskonnosta itselle aatesuunta, ismi, jossa ihminen luo itsestään jumalan kaltaista olentoa, muiden yläpuolella olevaa osoittaakseen vain erinomaista omavoimaisuuttaan.
    En ole koskaan ymmärtänyt noita kiihkoilijoita jotka naulauttavat itseään ristille, jopa vuodesta toiseen.
    Paremminkin se ehkä on julkista sadismia.

    VastaaPoista
  4. Lisään vielä että tälläinen hurmoshenkisyys (ismi) luo imisestä uuden kaikkivoipaisen, Minä itse, olennon.

    Siitä tulee itselle uusi kuori josta muodotuu tämän ihmisen uusi kehitystyö kohde. Minä Itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos max. Totta sanot, ei uskonto mitään takaa sen enempää kuin kuuluminen puolueisiin tai kannattajajoukkoihin.

      Enemmän merkitsee ihmisen sisäinen palo asioiden suhteen ja se, että elää opettamansa mukaisesti. Tai että edes yrittää.

      Kyllähän ihminen on kaikkivoipa. Erityisesti omassa elämässään. Tarkoitan sitä, että vain ihminen itse voi muuttaa itseään suuntaan jos toiseen.

      Oman tien tarkastelu on usein hyväksi, mutta se ei ole sitä enää silloin, kun se muuttuu toisten aliarvioimiseksi ja/tai peräti arvostuksen puutteeksi.

      Poista
  5. Olen poistanut kirjoituksen isäni kuolemasta. Olin tarkoituksella poistanut siitä kommentointimahdollisuuden ja toivon, että asiaan ei tässäkään yhteydessä palata. Kiitos.

    VastaaPoista