Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivää?



Pidän näitä kalenteriin merkittyjä erityispäiviä melko tarpeettomina, sillä minulle jokainen päivä on niin ystävänpäivä kuin äitien- tai isänpäivä. Tai herraparatkoon niin lasten-, kuin lastenlastenkin päivä. 

Viimeöiset ajatukseni sopivat kuitenkin syitä sen enempää erittelemättä erityisen hyvin tähän päivään.

Kirjoitan rakkaudesta, niinkuin aina, mutta teksti sopii yhtä hyvin ystävyyteen, sisaruuteen, veljeyteen, työtovereihin tai jopa harrastuksen myötä saatuihin ja menetettyihin ihmisiin.

Ajatukset sopivat mihin tahansa tavalla tai toisella päättyneisiinn ihmissuhteisiin. Eroa ei ole edes sillä, jätitkö vai tuliko itse jätetyksi, muutitko pois paikkakunnalta, vai vaihdoitko itse koulua tai työpaikkaa.

”Rakasta, kärsi ja unhoita” lauletaan vanhassa iskelmässä, jonka tekijää en tähän hätään muista, enkä viitsi lähteä etsimään. Rakastaminen kannattelee ja tuo iloa, kärsimys on syvältä ja unohtaminen on joskus miltei mahdotonta.

Jotkut minua viisaammat ovat sanoneet, että ihminen unohtaa aina ja toiset vielä viisaammat, ovat sanoneet, että ihminen voi opetella olemaan muistamatta. Joku kolmas on sanonut, että pitäisi muistaa vain ikävät asiat, muistaa vain sanat ja teot jotka satuttivat, ja että sillä tavalla pääsee irti. Mutta sehän tekee ihmisestä vain katkeran ja saa vihaamaan!

Ja olisihan se silkkaa itsepetosta! Kyllä minä ajattelen niin, että ei rakkautta sen enempää kuin ystävyyttäkään kannata sentään vihaan vaihtaa. Se olisi hyvin itsetuhoista.

Joku neljäs, viides tai kuudes viisas on sanonut, että pitää nopeasti etsiä uusi ihminen, että ”uusi lumi vanhan surma”. Mutta eihän kukaan ihminen voi korvata toista. Saattaa päinvastoin käydä niin, että jos menetetty jää surematta, uusi ihminen, toveri, ystävä tai peräti rakastettu joutuu täysin syyttömänä vastuuseen toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ja tulee pahan kerran ja jatkuvasti verratuksi edeltäjäänsä.

Ihmiset eivät ole kulutushyödykkeitä, vaikka siltä saattaa joskus tuntua, kun katselee nykyaikaisten ihmismarkettien vilinää. Hakuilmoituksia ja profiileja tunnistaessaan tulee väkisin ajatelleeksi, miten nopeasti ”vanha” vaihdetaan uuteen. ”Uusi lumi vanhan surma”-ihmisiä saattaa olla paljon enemmän kuin niitä, jotka antavat itselleen aikaa toipua.

Mikä sitten auttaa unohtamaan? En tiedä! Minä yritän opetella olemaan muistamatta. Eikä se ole helppoa. Viisas vanha ystäväni neuvoi minulle tammikuun alussa hyvän unohtamisharjoituksen ja se on se, että palaa vanhoille paikoille ja katsoo sielunsa silmillä miten tumma hahmo tunturin rinteessä etääntyy ja pienenee ja viimein katoaa lopullisesti sen takimmaisen tunturin taakse. Eika enää koskaan palaa!
  
Ja –a, mikä merkillisintä ja samalla tärkeintä: Haluan muistaa, että en koskaan unohtaisi.

Pitäisiköhän ehdottaa EU:lle, että se säätäisi lain tai antaisi edes asetuksen yleiseurooppalaisesta toipumisajasta

Pohtii AnnaY
Kuvat: HH

Ja avaa lauantai-iltana kauniiksi lopuksi pirun kalliin samppanjapullon. Ja särkee lasin. Saariselällä!

9 kommenttia:

  1. Skål, AnnaY! Muistot kuuluvat ihmisen arvokkaimpiin aarteisiin ja myös kyky ihastua, rakastua ja välittää monikossa. Ei pidä poistaa kauneita hetkiä mielestään, juokaamme mieluummin samppanjaa ja olkaamme iloisia siitä, että olemme saaneet kokea niitä. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Helpommin saa anteeksi kuin luvan.
    Paitsi tanssilattialla.
    Terveisiä Saariselälle!

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä ystävänpäivästä, mutta jos voisin unohtaa jotakin mitä haluan, olisin jo taivaassa ja kuten tiedämme se ei ehkä ihan onnistu vielä tässä maallisessa vaelluksessa? Mutta paljon rakkautta, valoa ja ystävyyttä vuoden jokaiseen päivääsi ystäväni Anna:)

    VastaaPoista
  4. Sampanjan kupliessa lasissa, huikeita tunnelmia huikeissa maisemissa, toivottelen!

    VastaaPoista
  5. Hienoja Lappihetkiä toivottelen Sinulle shampanjan kanssa tai ilman. Kirkkaita lumitimantteja iloisessa seurassa tai yksin.

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä erityispäivien sekä ns. välipyhien tarpeettomuuksista, suurimpia (merkittävimpiä) lukuunottamatta.

    En ymmärrä miksi kaikki tarvis unohtaa, vanhoista suhteista vaikka ne jo päättyneenä eivät enää mieltä vaivaakaan, niin niissä on kuitenkin ollut aina omat hyvät hetkensä joita joskus yhä muistelee, ja tahtoo muistella.

    VastaaPoista
  7. Älkää nyt viekö Annalta katkeruuden suloisuutta. Sitähän se on kun ei silloin tarvitse edes peiliin katsoa, vaan voi vapaasti vierittää toimimattomat asiat toiselle rintamalle. Toivottavasti kuohujuoma ja Saariselän naistentanssit ovat rauhoittaneet mielen niihin parempiin muistoihin.

    VastaaPoista
  8. Taitaa olla HH:n kuvia tässä, vai? Mulle silti ihan sama, mutta käytänteesi mukaisesti, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, unohtui merkitä, olin varsin surullinen kirjoittaessani. Kiitos, että muistutit.
      Lisäsin paikalleen tekstiin.

      Poista