Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Minullapa on uusi! Lälläällää!



Kun jo alkusyksystä selvisi, että en saa enää tavata vanhaa rakastani, sydämeni melkein lakkasi lyömästä. Olihan rakkauteni sentään ollut niin kokonaisvaltaista. Siihen oli kuulunut intensiivisiä ja haastavia tapaamisia, joissa syke nousi pilviin, hiki virtasi ja iho kuumotti jo melkein alussa.

Tapaamisiin liittyi aina - kuinkas muutenkaan - myös runsaasti toista lempijuomaani. 

Syksyn mittaan suhde haaleni. Niin käy usein. Kun on poissa silmistä, on kohta poissa myös sydämestä. Silti kroppani kaipasi aivan valtavasti ja tunsi tarvitsevansa miltei hillittömästi. Se parkui haluavansa. Se huusi ilmoille ikäväänsä kuin Juice laulussa: ”Kuin hullu huudan rakkauteni perään!” Mutta ei auttanut. Luovuttava oli.

Melkein jo masennuin ja ajattelin, että tämä oli nyt tässä. Elämä. Lojuin kuukauden. Lopulta muistin, että olen huono luovuttamaan ja aivan liian nuorikin (?). Ponnistauduin hetkeksi jalkeille ja lähdin etsimään uutta ja yritin tosissani muutaman kerran kokea samanlaisen ilon toisen kanssa. En onnistunut. Yksi oli liian veltto, toinen liian yksioikoinen ja tylsä, kolmas aivan liian liukas. Lannistuin uudelleen.

Ystävät olivat jo huolissaan. Sain hyviä elämänohjeita. Etsi uusi! Uusi lumi vanhan surma! Mene tanssimaan, lähde kylpylään, mene uimahalliin! Minä! Uimahalliin? Herrajjestas sentään, veteen, kaikkien niiden vieraiden vartaloiden keskelle. Päätin antaa asian hautua.

Mikään ei aamulla herättyäni ennakoinut sitä, että löydän uuden rakkauteni tavallisena keskiviikkona kolmen hehtaarin lähikaupasta. Etsimättä! Siellä hän odotti minua. Alennusmyynnissä. Katselin kauan. Kosketin varovasti. Silitin. Ajattelin, että olen aina ihastunut silmittömästi pitkiin ja solakoihin. Nyt edessäni napotti vekkuli, joka oli lyhyt ja pulska. Peräti pyöreä.
- Ota minut, hän kuiskaili vetoavasti. - Ota minut!

Mietin hetken ja tartuin rohkeasti kahvaan. Jess! Miten tanakka ja käteen käypä! Viis pulskasta ulkomuodosta, olin löytänyt uuden!
 
Kahvakuula. Uusi rakastettuni. Ei enää tylsää vetelyä veltolla kumivetimellä, ei polkemista stepperillä telkan edessä, ei talviliukkaita jalkakäytäviä. Vaihdan kahvakuulaa kädestä käteen. Heilautan sitä edestakaisin reisieni välissä. Makaan selälläni lattialla, rutistan sen rintaani vasten ja nostan yläkroppaa ylöspäin. Teen sahausliikettä, heiluria, heijaan sitä kuin lasta sylissä samalla kun teen kiertoliikettä puoleen sun toiseen. Että tekee makiaa!
Hän nukkuu tyynylläni, sydämen vieressä ja on niin mukava, että olen suunnitellut, josko kävisin hakemassa veljensäkin meille. Kolmistaan elämä saattaisi olla vielä hauskempaa.

Teksti ja kuvat: AnnaY

22 kommenttia:

  1. Juttu lienee sarjastasi: Hyvän tuulen tarinoita. Kiitos, virnettä naamaan:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiitos Plättyseni! Iloa ilmoille, murjottaminen on niiiiiin pitkäveteistä, etten sitä kauaa kestä.

      Poista
  2. Kyllä sinäkin olet rakkaallesi mieluinen, katoppa vaan tuota autuaan hymyä kun hän lekottelee tyynyillä.

    Olipahan makee juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kirjoitan täs, tunnen katseen selässäni. en meinaisi millään malttaa olla hiplaamatta!

      Kiitos Anjuusa. Mukavaa, että pidit.

      Poista
  3. Ymmärrän oikein hyvin tunteesi.Mullahan alkoi se elämäntapakuntoliikuntakausi juuri eilen,kuten kirjoitinkin.Mulla ei ole kahvakuulat käytössä,sen sijaan ilmainen kuntosali tosi monipuolisine laitteineen tuossa naapurissa.Käsipainot on kyllä talon puolesta.Soutuaite on kotona,mutta sitä käyttää vain nauravasilmäinen:)Vesijuoksu on muuten oikeasti kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä Myrskysisko! Kuntosalille ei taida olla paluuta, ainakaan toistaiseksi. Vesijuoksu olisi varmasti hienoa, mutta kun siellä on niitä muitakin. Iik!!
      Maailman kärsivällisinystävätär harrastaa vesijuoksua ja hehkuttaa sen nimiin.

      Poista
  4. Melkein innostun täällä sairasvuoteella uuden kaverin hankintaan, kun kuulostat niin iloiselta. Kulkeeko hän myös takapakkarilla metsätiellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain minulla on mökki vielä ensi kesänä, hän heiluu ja huhkii kanssani pihalla. Onhan se siellä turvallisempaa yhdessä riehua. Ei tule kolhuja vessanoveen.. hih..

      Kiitti Anonyymi ja toipumista.

      Poista
  5. Mullapa onkin jenkkakahvat ilman kuulia!
    Mitäs siihen sanot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt panit pahan? Meni melkein jauhot suuhun! Jenkkakahvat ilman kuulia? Jenkkakahvat miehellä? Mie luulin, että ne on vain meillä naisilla ilman kuulia?

      Poista
  6. Kutkuttavan kihelmöivää jännitystarinaasi on ilo lukea.

    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ripsis, samoin sinulle. Koko vuodeksi.

      Poista
  7. Luulin että Sinulla on uusi takki Anna kulta:) Kuten tiedätkin sydänvereni itki puolestasi, mutta olen sitä mieltä ettei hän pienellä hoolla ansainnut Sinua. Pedro tarkoitti ehkä sitä parempaa puoliskoaan, hänellä itsellään ovat luultavasti ja toivottavasti vielä kuulat tallessa:)

    Tämähän on paljon parempi rakastettu kun joku miehen rötkäle, vastaavia suuria rakkauksia on aika paljon tuolla miehiselläkin puolella, toisilla se on kuntosali/sixpäkki, toisilla viina, laulu ja naiset ja joillakin ikuisesti golf hyysäävän muusan ohella;)

    Kuntosalilla tutustuin näihin vehkeisiin, mutta juuri tämän kalun käyttö jäi itselleni (muodista huolimatta)aika vieraaksi vaikka atleettiadonikset näitä 100 kilon kahvakuulia heiluttelivatkin kuin tyhjää vain. Minäkin ajattelin kerran yksin ollessa että ompa mukavia palloja ja valitsin kaikista isoimman, vähän nolotti kun en melkein jaksanut edes nostaa sitä:) Joten tyydyin silloin jalkaprässiin, taljoihin etc ja häpeä myöntää että nyt kyykin pelkästään kotosalla jossa pieni olemattoman kevyt vaijeri ja normaalipuntit kahta kokoa, joita saisi käyttää enempikin joka aamuisen mahatreenin lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mustissisko, takki on vielä hakusessa. Tosin - vanha menee ihan hyvin, tai oikeastaan tosi hyvin. Mahtuu alle villatakki ja pari puseroa, toisin kuin sopivampiin.

      Rakastettuna uusi kaverini ei ole edes kylmä. Hän on vinyyliä ja huonelämpöinen. Aaah.. arvata vain sopii, onko minulla eilisen mellastuksen jälkeen kyljet kipiät.. ja oikea polvi. Kiitti pohdinnasta ja varsinkin siitä sydänverestä!

      Poista
    2. Mustis, tallella on, jos tarkoitat yhdestilaukeavaa. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

      Poista
  8. Voi, Anna...kyl oli mainio juttu...nauroin yksin ääneen... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unikko. Vaikka hauskuus on vaikealaji, yritn usein saada ihmiset nauramaan, sillä se on kyllä hyväksi tässä totisten ihmisten ajassa.

      Otsa rypyssä pitäisi täs eläkeläisenkin kehnoa eloaan valittaa, ja nauraminen saati muu ilonpito kuuluisi jättää niille kenelle se olsi soveliainta.

      Jörkka Tonneria lainaten "Nauraminen kannattaa aina"! vrt. mainos "Lukeminen .. jne"

      Poista
  9. Hertsika, Anna. Hetken jo luulin lukiessa, että sulla oli kovat vierotusoireet jostain ukkelista, ja sitten niin avoimesti kerrot uudesta jalat alta -rakkaudestas. Pidit mielenkiinnon loppuun asti, ja niinhän se selvisi; olet löytänyt tosi rautasen uuden rakkauden.
    Yksi ystävättäreni hurahti kans vuodenvaihteessa tuohon, ettei vain olis sama kulta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokki - elämään mahtuu niin monenlaista. Hih.. Liikunta on mun perusjuttuja ja kun minulla on vielä kuntosalikielto päällä, oli pakko hankkia jotakin "tosi upeeta" jotta saa edes hiukan pitsejään pöllytellä..hih...

      Ja sitäpaitsi, jos tämäkin osoittautuu koijariksi, se päätyy kierrätyksen kautta kuopuksen autotalliin urheilevien pojanpoikien harjoitusvastustajaksi ja hankin nyrkkeilysäkin. Kiitti kommistasi!

      Poista
  10. Täällä toinen uimhallikammoinen kiittelee hyvin rakennetusta, kivan kuplivasti kirjoitetusta supielet ylös päin nostavasta tarinasta!

    VastaaPoista
  11. Suupielet ylös päin nostavasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiittämästä Petriina. On mukava kirjoittaa taas hauskoja, meinasihan se jo matalaksi mieli mennäkin.

      Poista