Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

296-sana on Keittolaukauksia 1.

Lainaan Wikipediaa: Tomaatti (Solanum lycopersicum) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon kuuluva kasvi, joka on lähtöisin Perusta ja Chilestä. Nimitystä tomaatti käytetään sekä koko kasvista että sen syötävästä, voimakasvärisestä (useimmiten punaisesta) hedelmästä, joka kasvitieteellisesti on marja. Nykyään tomaatti on maailman eniten viljelty vihanneksen tavoin käytetty kasvi. Huomattava osa maailman tomaattisadosta käytetään ketsupin valmistukseen.

Suomeen tomaatti tuli 1870-luvulla. Tomaateistaan tunnetussa Närpiössä niitä alettiin viljellä luultavasti 1917. Tomaatteja pidettiin pitkään haitallisina, ja enemmän niitä alettiin käyttää vasta sotien jälkeen. Tomaattivalmisteiden syönti vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin perustuen sen sisältämään karotenoidiin, lykopeeniin. Tutkimusten mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski oli kolminkertainen niillä miehillä (varmaan naisillakin, kirjoittajan huomautus), joiden veren lykopeenitasot olivat matalat verrattuna korkeampiin lykopeenimääriin. Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää.  Eteläeurooppalaisten veren lykopeenitasot olivat vuonna 2002 kolme-neljä kertaa suuremmat suomalaisten lykopeenitasoihin verrattuna. Tomaatin punainen väriaine lykopeeni, imeytyy parhaiten kuumennetusta tomaatista. Tästä syystä erilaiset tomaattivalmisteet (kuten paseerattu tomaatti, tomaattimurska ja tomaattipyree) ovat hyviä lykopeeninlähteitä. 

Tomaatit ovat aina olleet lempisyötävääni. Lapsuuden perheen ruokapöydässä tosin koreilivat punajuuret ja herkkukurkut ja niin ne tulivat mukaan myös oman perheeni ruokapöytään. Itse säilöttyinä – totta kai!  Tomaatteihin tutustuin Savossa järvenrannalla asuessamme, kun eräs naapureista toi niitä muutaman maistettavaksemme kuopuksen syntymän aikoihin toukokuussa. Hän kannusti syömään niitä niin, että ripoteltiin päälle hienoasokeria! Voi että ne olivat makeita!

Olivat kuitenkin kaupassa siihen aikaan sen verran kalliita, että seuraavat tomaatit söin vasta Hämeessä pitsamuodin hiippailessa meidänkin ruokapöytään. Jäin koukkuun! Pitsojen aikoihin erilaiset salaatit ilmaantuivat myös kehiin (lue pöytään)! Siihen asti salaatin virkaa olivat hoidelleet porkkana- ja kaalipuolukkaraaste ja joskus sellainen salaatinlehdistä riivitty mättö, joka maustettiin kermalla johon oli lisätty suolaa, sokeria ja etikkaa.

Tomaatit ilmaantuivat ruokapöytääni ja jäivät ilostuttamaan aterioita niin väreillään kuin maullaankin. Punaiset, oranssit ja keltaiset, pienet, suuret ja keskikokoiset ovat löytäneet tiensä milloin minkäkin ruokalajin täydennykseksi. Aurinko- ja uunikuivattuina, marinoituina, murskana, paseerattuna jne….

Käytän kotikokkauksissa ja aamiaisella vain kotimaisia tomaatteja, vaikka niiden hinta alkaa marraskuussa jo pilviä hipoa. Yksinsyöjän keittiössä on kuitenkin tarkasti laskien mahdollista keskittyä kotimaisiin tuotteisiin silloin kun niitä on saatavilla. Käytän paljon myös valmista tomaattimurskaa, yleensä italialaista ja ostan välillä aurinkokuivattuja oikeasti kuivina.

Marinoin ne itse rypsiöljyssä valkosipulin tai chilin tai molempien kanssa.

Tomaattimurska on oivallinen soppapohja. Siihen voi sovittaa erilaisia lisukkeita. Suosikkisoppani pakkasella rakentuu seuraavasti: Lorautan puolikuuman punaisen emalikattilan pohjalle reilusti rypsiöljyä. Lisään lapsennyrkinkokoisen sipulin pieniksi pilkottuna öljyyn kevyesti tirisemään. Valkosipulin kynsi kokonaisena mukaan makua antamaan. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisään kattilaan kaksi suurta kourallista porkkanaraastetta, pakkaspussillisen ohuiksi suikaloituja parsakaalin nuppuja ja jatkan hauduttellen. Lisään mukaan pahvitetran verran tomaattimurskaa ja saman verran vettä, pari raakasokeripalaa, sopivasti suolaa ja reilusti chilimurskaa myllystä. Ja jätän kattilan liedelle rauhaan, hiljaiselle lämmölle.

Puolen tunnin kuluttua lisään soppaan purkillisen valkoisia papuja, joista olen siivilöinyt liemen pois. Niitä saa kaupasta valmiiksi kypsennettyinä luomutuotteina. Katkaisen liedestä virran ja annan papujen kuumeta jälkilämmössä vartin verran, etteivät ne hajoa tuhannen mössöksi keiton kiehuessa. Lopuksi ripottelen pinnalle kourallisen silputtua tuoretta persiljaa (kuivattukin käy). Laitan lautasen pohjalle reilun ruokalusikallisen cream freshiä ja kuuman sopan sen päälle! Mitä sitä muuta ihminen kaipaa paitsi paksun viipaleen parmesaania herkuttelun lopuksi.

Keiton runkoa (ilman papuja) keitän yleensä hyvin sakean parin litran kattilallisen, sillä ”runkoon” voi lämmitysvaiheessa lisätä tilkkasen vettä ja melkein mitä muuta vain; joskus pieniä kanapaloja, toisinaan uunilohenjämät, keitettyjä linssejä, sienisalaatin tai peurapaistin lopun, oliiveja, herkkusieniä… jne, jopa poronlihamurenia kokeilin. Oma suosikkini on papujuttu ja hyvänä kakkosena uunilohen jämät (kerma vain parantaa makua).

Runsaalla Sinihomejuustolla mikrossa kuorrutettu perussoppa on nopeasti valmis ja helppo ruoka pakkaslenkiltä palattua! Jälkkäriksi kaakaojauheella ja rippusella raakasokeria maustettu maitokahvi.

Kyllä tomaatti vain on – tomaatti!

Teksti ja kuvat: AnnaY
Kuvan keitto tai miltei muhennos, on sakea sunnuntaiversio. Siinä on vihreitä papuja ja chilimarinoituja kanasuikaleita, kuivattuja tomaattimurusia ja hillosipuleita. Muut kuvat kertovat Kettukallion talvesta.

14 kommenttia:

  1. Noin monipuolisen keiton valmistamiseen ei minulla riitä tarmoa. Mielenkiintoiselta se kuitenkin vaikuttaa. Kyllä sitä varmaan söisi, kun joku valmiiksi tekee.

    Tomaateista sensijaan tuli mieleen muutaman vuoden takainen juttu. Olimme siskoni kanssa Keski-Pohjanmaalla syinnyinseudullamme. Ajoimme Kokkolasta tietä n:ro 13 sisämaata kohti. Alavetelin kohdalla muistin, että siellähän on tien varressa tomaatti automaatti.
    Se oli kylätien varressa. Rahat sisään ja uhkeat tomaatit kolisivat lokerosta otettaviksi.
    Nerokas keksintö ja tomaatit aivan kypsiä ja maukkaita syötäviksi.

    VastaaPoista
  2. Voi shamani-ystäväni, kiitti ajatuksestasi. Tämä on kyllä Maailman Helpoin ja Yksinkertaisin Soppa! Ohjen vain on liiankin runsassanainen - hih... niinkuin on ohjeistajakin!

    Hyvä idea tuo tomaattiautomaatti! Taatusti tuoretta ja suoraan tuottajalta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vaan mainiosta ohjeesta,jota aion viikolla kokeilla omassa kyökissänikin.Tuohon edelliseen juttuusi viitaten lisäisin,että minä myös tarkkailen rasvoja vähän tiukemmalla seulalla,johtuen osin samoista syistä kuin sinäkin.Mutta Camembert ja varsinkin Brie....ne ovat minun heikkouteni.Kiitos tsempistä,toivon,että siirryn eläkkeelle huomattavasti keveänpänä ja hyvinvoivempana.Kun alkaa tämä kolmas hyvä elämänvaihe:)

    VastaaPoista
  4. Kiitti Myrskysisko. Juustot ovat myös mun heikkouteni.. hih.. muita ei edes ole, tai no suklaa ja viini, lauilamisen olen jättänyt vähemmälle!

    Juustoissa pitää olla makua ja sitä ei juurikaan löydy näistä vähärasvaisista. Kun vain malttaisi ottaa vähän, eikä vähän lisää!

    Pikkuhiljaa - ihmeitä odottamatta ja suuria itseltään vaatimatta. Siin on yksi onnistumisen resepti. Elämänmuutoksessakin!

    VastaaPoista
  5. Tomaattimurska on hyvää jauhelihakeitossakin. Vesi tulee kielelle soppaohjettasi lukiessa, ainoastaan pavut jättäisin pois. Lapsena söin tätini kasvimaalta vihreitä papuja niin paljon että tulin yöllä sairaaksi ja siitä asti minulla on ollut vastenmielisyys papuja kohtaan. Herneistä kyllä tykkään.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Petriina. Nuo vihreät pavut ovat hiukan eri asia kuin valkoiset, mutta sen taidat tietääkin. Papuina myytävissä ei ole sitä palkoa mukana.

    Valkoiset suuret pavut ovat tosi maukas salaatin proteiinilisäke, kun marinoi ne esm. chiliöljyssä, johon ripauttaa mukaan tilkan balsamicoa!

    VastaaPoista
  7. oih miten täällä vain kuola valuu lukiessa, hyvä ettei näppäimet huku!
    onneksi on ruokakutsu naapuriin :)
    aionpa tuon keitonrungon omia käyttööni, kiitos!

    VastaaPoista
  8. Ole hyvä Siskotaivis ja kiitos.

    Keittolaukauksia jatkuu jonkin aikaa uusilla soppaideoilla.

    VastaaPoista
  9. Tomaatit ovat hyviä ja terveellisiä.Olen aina tykännyt niistä.

    VastaaPoista
  10. Niin merilii, hyviä, terveellisiä ja monipuolisia "marjoja" kokkailun apuna. Kiitti kommista.

    VastaaPoista
  11. Kumma juttu, ei tullut nälkä, vaikka ruokaa pursui taas juttusi.. :D Hyvää tuo varmaan olisi, jos sen joku eteeni tarjoilisi :D.

    Sinä kokki, käy blogissani, siellä on sinulle jotain.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Orvokki.. ja KIITOS! Kurkkasin blogiisi ja jatkan tunnustusta eteenpäin jahkas ennätän!

    VastaaPoista
  13. Lemmenomenaksikin tomaattia on kutsuttu, en tiedä miksi.Nykytomaatit eivät minusta enää maistu siltä mitä lapsena hevosenkakkaroilla kasvatettuina. Ei edes punaisilta :)
    Sopat on tosiaan pakkasruokana mainioita.
    Tomaatinpuna lämpimänä kattilan värinä on herkullinen, kuten myös takkisi väri lumisessa metsässä.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Anjuusa, niin olen mieki kuullut! Ei mulle kyllä ole ollut apua tomaateista miesmaailmassa... hih..

    Pienet pihatomaatit suoraan kuopuksen kasvihuoneesta ovat parasta mitä tiedän ja lämpimän punainen väri tuo aina hyvän mielen.

    Punaisen sävyt miellyttävät minua vaatteissakin, syklaami - pinkki - viininpuna. Punaisesta väriskaalasta kylmät sävyt pukevat mua parhaiten.

    VastaaPoista