Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

216-sana on Turhautuminen

Kurkkasin pyöräkellariin. Tarkoitukseni oli hieman herätellä Tuuli-ystävääni ja kertoa kevään etenemisestä. Siellä oli hiljaista. Tuuli roikuskeli tyynesti seinätelineessään ja nojaili muina pyörinä A-rapun Shimanon kylkeen. Se heilautti vain laiskasti tukijalkaansa, kun menin sisään.
- Pitikö sun nuo valot sytyttää, se kuiskasi.
- Valot pois senkin rauhanhäiritsijä, täällä nukutaan, komensi alakerran mamman punainen Jupiterkin napakasti. Vaimeata mutinaa kuului vähän joka suunnalta.
- Kun kevät alkaa jo kolkutella nurkkia, aurinko lämmittää, tiet sulavat humisten, kohta pitäisi alkaa keväthuoltoa harkita, yritin.
- Anna ny olla sen huoltosi kanssa, kuului seinältä. Etkö kuule kuinka kamalasti ulkona tuulee? Oletko laisinkaan katsonut pakkasmittariin illalla? Yöt ovat kylmiä ja jo alkuillasta pimenee.

Istahdin kynnykselle. Tunsin kellarin ilmapiirissä selvää vastustushalua. 
- Tuulensuunta on selvästi eteläinen tai oikeastaan kaakosta. Väleen käy niin lämmin henkäys, että kinokset kohisten putoavat jatkoin vielä.

- Niin että kohisten.. hah..

Mietin siinä kynnyksellä ihmiseloa. Oli ollut taas äitipäivä. Paloin halusta kertoa ystävälle päivän tunnelmista.
- Miten sitä ihminen menettääkin taitojaan vanhetessaan, aloitin. Äiti oli aikoinaan hyvin nokkela ja tarkka oppimaan uusia asioita. Käsitöitä, monikerroksisia räsymattoja, suuria merkkausliinoja syntyi kuin itsestään. Vaikeimmatkin sana- ja kuvaristikot ja tulivat ratkotuiksi. Olemme omahoitajan kanssa yrittäneet opettaa hänelle lääkeannostelijan käyttämistä, mutta hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä sen käyttöä. Ei osaa, vaikka olemme harjoitelleet sitä jo kaksi viikkoa.

- No mitenkäs sinun kävi sen kantapään kutomisen kanssa, kuuluin katonrajasta. Opitko jo vai vieläkö harjoittelet?

- Hih.. niin, se kantapää. Kun annoin viidet ensimmäiset tekeleet kuopukselle, hän kiitti kiltisti. Katseli sukkanippua aikansa ja sanoi varovasti, että muuten ovat hyvät, mutta meillä ei ole kyllä kenelläkään niin teräviä kantapäitä kuin näissä sukissa on.

Mihinkähän minä vielä joudun sukkakasani kanssa, jatkoin juttua. Kuopus otti lopulta kahdeksat sukat, kahdet jokaiselle. Esikoinen ilmoitti, että kulkee edelleen mummin muutama vuosi sitten kutomissa. On kuulemma vielä korkkaamattomiakin pareja jäljellä. Minulla on valmiina kahdet miesten sukat kokoa 43-44 ja kolmannet syntyvät huimaa vauhtia!

- Mene torille ja markkinoille, Tuuli kuiskasi jo vähän äreällä äänellä!

- Ei kolmea sukkaparia kannata myytäväksi viedä?

- En minä myyntiä ajatellutkaan, vaan tee niin kuin se sadun prinssi, joka lasikenkää kierteli neitokaisille sovittamassa. Kiertele toreilla ja turuilla ja kerro, että haluat löytää oikean kokoisen miehen niihin sukkiisi. Olisi ainakin omintakeinen tapa löytää se unelmien prinssi! 
Mene nyt siitä ja ajattele mennessäsi, miten vaikeata sinun oli palauttaa mieleesi kantapään tekeminen. Äidilläsi on varmasti yhtä vaikeaa ymmärtää lääkeannostelijan päälle! Hän turhautuu sen kanssa, niin kuin sinä kantapään opettelussa! Että sen pitää sitten olla sitkeä ja innokas tuon keväänsä kanssa… kuului vielä, kun suljin oven.

- Että pitää sitten olla.. että pitää olla viisas polkupyörä, ajattelin!

Soitin omahoitajalle ja palasimme vanhaan järjestykseen, siihen minkä äiti vielä hallitsee ja sovimme, että jahka äidin mieli rauhoittuu, omahoitaja tuo jatkossa hänelle päivän lääkkeet aina aamuisin.

AnnaY, täydellisen kantapään metsästäjä.

11 kommenttia:

  1. Kivasti kirjoitat! Olen peukalo keskellä kämmentä,mutta muutama vuosi sitten opettelin pirkan raitalankaohjeesta sukan ja kiva niitä on kutoa.Miniällekin ovat kelvanneet-äitinsä on TAITAVA käsityöihminen.
    Odotan kevättä ja pyöräilyä saaristoon päin.Mulla on DBS classic city,4-vaiht.mikä ei oo paras mahdollinen.Viime kesänä lapset lahjoitti kypärän,mutta kaihin takia en uskaltanut ajaa.Niin että haistellaan me vaan kevään tuulia,kun pyöräkellari herää,Anna Y!!!

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla pyöräkellarissakin turhautumisantennit pystyssä ainakin joillakin pyörillä. Odottavat vissiin ulospääsyä ja teille menoa.
    Niinhän meille ihmisillekin välillä käy, mutta kun aika on heitetään ne turhakkeet turhautumislaariin ja kansi kiinni, niin eiköhän jotain pilkahdusta ala ilmaantua!

    VastaaPoista
  3. Upea idea AnnaY, lasikengän sijasta sukkien kanssa pyörit ympäri valtakuntaa! Juuri sopiva tähän ikäryhmään ja lisäksi käsikudotut sukat ovat ehdottomasti "in" nykyisin - ainakin meidän suvussamme.

    VastaaPoista
  4. Minun kantapääni ei ikinä tunnu valmistuvan,joten nauravasilmäinen täytyy jotenkin muuten etsiä:)Pyöräkellariin päin minunkin ajatukseni välillä pyrähtävät ....ja tulevaan kesään.
    Luen Selja Ahavan Eksyneen muistikirjaa ja alan tuntea itsenikin eksyneeksi.:)Voimia äidin hoitoon!

    VastaaPoista
  5. Kantapään opit vielä. laitan sulle tuplurin ohjeen jos haluat ja neuvot päälle, itse en vain viitsi enää.. Mukavaa kevään tuloa Anna, älä mieti niitä prinssejä ota se vanha kepakko, se on ihan kiva ja kohtelias:)

    VastaaPoista
  6. http://www.youtube.com/watch?v=cFVNHACrFn8

    Tässä on varsin hyvä ohje vaikka aivan aloittelijalle, mutta hyppää yli turha ja ole hyvä:)

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommeista ystävät.

    Merilii: Kyllä se vaan tahtooni taittuu aikanaan se kantapää. Pyöräily on nivelystävällistä liikuntaa jo meille ihan vähän kuluneille!

    Ripisis: Antennit tuntuvat olevan herkällä monessa suunnassa. Liekö kevätväsymystä ilmassa. Tai ainakin sen odotusta. Onhan kohta talvi takana ja keväältä odotetaan taas vaikka mitä!

    Milena: Se keksintö on minunkin mielestäni oivallinen. Alkukesästä nähdään naapurikaupungin turistitorilla outo sukkakauppias, joka haluaa ihan omin käsin sovittaa sukkaparia ohi kulkeville Susihukkasille! Hih..

    Myrskysisko: Kantapääkavennuksessa ei saa uskoa Novitan ohjetta, siinä on virhe. Keskellä tulee olla silmukoita aina pariton määrä! Sehän tästä tekeekin niin haastavaa, pariton määrä! No kahdesta parittomasta tulee parillinen. Ehkä tämä kevät tuo tullessaan sen Nauravasilmäisen ja Hoikanharmaan!

    Mustissisko: Komeita kantapäivä syntyy jo! Osaan!!! Ja prinssistä olen luopunut. Mikä ihmeen kepakko? Onko Sinulla jotakin salaista tietoa? Kerro hetimiten, Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Anna:Arvaa vaan onko mulla just se Novitan ohje ja ne parilliset silmukat siinä keskellä:)Tosin tyttäreni kaivoi minulle netistä Marttojen ohjeen,joten sillä mennään nyt.Vaikka vannomatta paras,niin juhannuksena sukat on valmiit!DDDD

    VastaaPoista
  9. Onhan minulla Anna rakas, pikkulinnut kun tuppaavat laulamaan (naurua) Ja minä kun niin halusin Sinua ilahduttaa ja auttaa oikein kantapään kautta, no ajatus oli ainakin hyvä ja hienoa että osaat!

    VastaaPoista
  10. Myrskysisko, mitä opimme tästä? No ainakin sen, että joitakin ohjeita ei kannata noudattaa, varsinkaan vääriä. Kas kun neuvoja on niin monenlaisia!
    Minäkin luulin pitkään, että kaikki epäonnistumiset ovat omaa aikaansaannostani.
    Nykyisin luen ohjeet ja useimmista teen omat tulkintani. Ja niistä sitten kannan vastuun.

    Voi mustissisko, tottakai olet iloinen, että opastat. Pikkulintusi vain on tällä erää väärässä, tai oli jo viime vuonna!! Vanha Kepakko hmmm.. "moni kakku päältä kaunis" jne.

    VastaaPoista
  11. olipas hyvä ja mulle uusi kantapääohje tuubissa, kiitos mustis! mä vain teen kutoen-kutomatta vahvennuksen oikealla puolella ja kudon kaikki nurjat, helpompaa... :)

    VastaaPoista