Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

torstai 17. helmikuuta 2011

212-sana on Talviunia

On Pyykkipäivä taas ja sen kunniaksi piipahdin pyöräkellarin ovella. Sieltä kuului rauhallista unen hurinaa. Kurkistin sisään. Pakkaset olivat lopultakin uuvuttaneet A-rapun kolmoskerroksen urheilevan ”nuorukaisen” 24-vaihteisen sinisen Shimano-avomallin. Siellä se roikkui seinätelineessä Tuulin vieressä. Oli se sentään pitkään sinnitellyt ulkotelineessä. Arvelin sen vetristyneen päivittäisistä ajomatkoista poliisilaitokselle ja takaisin. Siihen ei edes ennättänyt kuuraa kertymään, niin usein se oli muutoinkin reissussa.

Nyt se nojasi tyynesti vanhan rouvan kylkeen ja Tuuli näytti aivan tyytyväiseltä tilanteeseen. Hymyili unissaan. - Mistähän se uneksii, mietin itsekseni. Minkälaisia kevätunia sen pienessä mielessä liikkuu? Haaveileekohan se vähän nuoremmista? Odottaakohan se kevättä sillä mielin, jotta jonkun löytäisi vierelleen mäkiä ja mutkia kurvailemaan. A-rapun komeasta poliisistako se peijakas uneksii?

Pyöräkellarissa oli niin uneliaan rauhallista, että päätin räväyttää vähän tarinaa ilmoille.

- Olen käynyt kierrätyskeskuksessa!

Mitään ei tapahtunut? Kukaan ei kissansilmäänsä vilauttanut eikä tarakkaansa lotkauttanut. Unelias hurina vain jatkui.

- Hei, olen käynyt KIERRÄTYSKESKUKSESSA, korotin ääntäni. Minä ilmoittauduin taas uteliaisuuttani KIERRÄTYKSEEN. Palasin vanhaan maksuttomaan keskukseen ikivanhalla avattarellani ja uteliaisuutta on riittänyt, kehaisin vähän ylpeästi! Tuuli heilautti hieman poljintaan. – Kerro jotain uutta. Sehän on jokatalvinen juttusi. Kas kun maltoit näinkin pitkään odottaa……. hrrrrrr…

Voi herrajjestas sentään. Eikö noita mokomia edes kiinnosta kevään kaipuu – kesän ikävä, mietin itsekseni?

 – Kasalaisillekin on tullut tarjouksia vanhasta kierrätysmarketista kasapäin. Nyt pääsis halvalla taas jäseneksi vaikka kuinka pitkäksi aikaa, yritin vielä. Tuuli nojasi tyynenä Shimanon kylkeen ja sihahti: Ole nyt jo hiljaa, etkö näe, että tässä on jotakin aluillaan? Pitääkö sinun tulla pilaamaan kaikki, me jo ottamaan ne pyykkisi pois koneesta ja laita uutta, tuntuu konekin jo odottavan vaihtoa.

Katsoin pyöriä tarkemmin. Melkein jokaisen kylkeen nojasi joku. Unisen kiukkuisia ilmeitä vilahti kissansilmissä, kuului mutinaa… - menisi jo pois, antaisi olla…

Jaa jaa. Annetaan olla. Nojailkoon toisiinsa. Minä tyhjennän pikkuhiljaa kirppispöytäni. Pitäisiköhän pudottaa hintoja? Ei helskutti, ei sentään alennusmyyntiin. No.. toisaalta.. kierrätyskeskuksessa hinnat ovat aika halpoja.. saattaapa saada jotakin ilmaiseksikin!?

Kun nuo pyörätkin.. voi herrajjestassentään. Ja ne pyykit..

AnnaY

14 kommenttia:

  1. Eräillä mielikuvitus lentää pakkasen paukkeessakin! Kiva tarina!

    VastaaPoista
  2. hih! vai paluuta kierrätykseen...!
    oli ilo taas lukea!

    VastaaPoista
  3. Sinulla on tuo sana hallussa....hauska juttu!

    VastaaPoista
  4. Hankien sulaessa ehkä selviää, mitä juonia ja suunnitelmia pyöräkellarin asukit ovat talviunillaan hautoneet. Tosin eihän salaisuuksia ulkopuolisille kerrota. Kierrätyskeskuksessa saattaa tehdä hyvänkin löydön, jopa parikin. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Petriina, olen huomannut, että sukanvartta kutoessa aivot alkavat tuottaa ajatuksia ihan itseksen. Hih.. kummallista?

    TT - joka keväinen "kerran viel"!

    Marizan - kiitos!

    Pitkin kevättä Ripsis, pitkin kevättä saattavat juonet selkiintyä. Oikeasti kierrätyskeskukset ovat hyviä paikkoja, olen tehnyt useammankin kelpo löydön mökille! Hih.. jaa jaa?

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä kutomisen aivoja virkistävästä vaikutuksesta. Eilen illalla tyttärentytär sai kutomani lämpimän tunikan ja näytti ihan aidosti tykästyneen siihen. Se oli tarkoitus antaa parin viikon päästä synttärilahjaksi, mutta annoin jo nyt kun on näin kovat pakkaset ja tyttö pukikin sen heti päälleen! Nyt kudon sukat itselleni ja sitten alan tehdä pikkupojalle villapaitaa.

    VastaaPoista
  7. minunkin poikaseni ovat tykästyneet äidin kutomiin villasukkiin ja rannekkeisiin! käyttävät niitä jopa!

    minä en enää osaa istua telkan ääreenkään ilman kudinta, äidin luonakin se on mukana. kerran äiti haikeana katseli, osaisiko hänkin vielä, kokeilimme, ei käänny enää sormet ja minulla itku luomien takana.

    VastaaPoista
  8. Saakura soikoon, että minun on selätettävä nuo sukat, muutoin joudun heittämään puikot nurkkaan!!

    Olen sentään aikoinaan tehnyt aikas monet harmaat pitkävartiset miesten sukat.. ja muistatteko kuinka ohuilla puikoilla tehtiin sukkia ennenvanhaan???

    Pitäisiköhän kokeilla virkkaamista?

    VastaaPoista
  9. En tietääkseni ole saanut aikaan kuin yhdet villasukat elämäni aikana - olenko mies?

    AnnaY, älä kuuntele pyöräkellarin asukkeja! Suosittelen ehdottomasti kierrätyskeskuksia, niistä minäkin olen löytänyt paljon mielenkiintoista,kulunutta!! ;)

    VastaaPoista
  10. En kuuntele, kiitos kannustuksesta Milena. Siellä ulvoskelen ja toivon, että joku etsisi tällaista.. kulunutta .. retrosutta!
    Hih.. ymmärtäisi "vanhan päälle" niinkuin pohjoisessa sanotaan.

    VastaaPoista
  11. Olet Sinäkin kurja Anna kun et anna pyörien uneksia.. ei vielä ole aika, rapakot ovat vielä kaukana hzzzzz.. ja ymmärtää toki, älä yhtään epäile:)

    VastaaPoista
  12. Hih.. itseänikin naurattaa tuo "kulunutta retrosutta". Pitäisi kyllä olla arvoantiikin tuntijakin sen Hoikanharmaan, jotta osaisi oikeaan paikkaan pysähtyä. Kiitos Mustissisko kannustuksesta.

    Haaveilkoon pyörät. Tuuli näyttää tyyntyneen sen Shimanon kylkeen, olkoon niin!

    VastaaPoista
  13. Tosi mukava tarina....jesss`!
    mutta tiedätkö Anna Y että blogeja voi myös tuonne ilmaiselle deitille.fi sivustolle

    VastaaPoista