Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

torstai 16. joulukuuta 2010

198-sana on tuholaistorjuntaa..

Menin illalla varaamaan pyykkitupaa. Kun ohitin pyörävaraston, siellä oli hiljaista, aivan liian hiljaista. Ei kuulunut kunnon kuorsausta, eikä pienempääkään hyrinää. Ei supatusta, ei komentelua, ei ikävänitkua, ei juutuupetusta. Ei niin mitään mikä olisi kertonut siellä olevan elämää.

Huolestuin kovasti, sillä arvelin kahdeksan aikaan illalla vielä muutaman Kaunottaren ja Kulkurin valvovan ja seurustelevan sivistyneesti. Luulin parinkin onnellisen pariskunnan nojailevan toisiinsa ja supattavan keskenään pehmeän pimeyden sallimista salaisista lemmenleikeistä ja tulevien öiden iloista. Kuvittelin sisäpiirin siellä suunnittelevan yhteisiä kokoontumisia pahamaineisiin miitinkeihin, johonkin periferiaan, minne kyllä kaikki pyörät eivät varmaan haluaisi matkustaa. Eikä sinne kaikkia edes haluttaisi.

Pysähdyin oven taakse ja painoin korvani hantaakin alapuolella olevaan avaimenreikään. Kuolemanhiljaista. Aloin huolestua todenteolla. Onneksi remontin yhteydessä uusittiin koko talon lukitus sellaiseksi, että jokaisen asunnon avaimella pääsee kaikkiin yhteisiin tiloihin, mikä sivumennen sanottuna on oikea ihmejuttu. Avasin oven varovasti. Lukko rapsahti sen verran äänekkäästi, että katonrajasta kuului nopeasti napakka shh! Tunnistin pyöräni komentoäänen.

 - Mitä ihm.. ennätin aloittaa, kun kuului uusi entistä terävämpi shh!!

Seisoin paikallani ja kuuntelin täydellistä hiljaisuutta. Ei sentään, ei se ollutkaan täydellistä. Jostakin päin kuului kevyttä surinaa, joka loppui napsahdukseen. Aivan kuin lentävä hyönteinen olisi laskeutunut pyörän nahkajäljitelmäsatulalle.

- Onko tääl… yritin taas, mutta nyt kuului jo niin tiukka shh, että päätin olla toistaiseksi aivan hiljaa.

Surina alkoi uudelleen. Se jatkui tasaisena ympäri pimeyttä kieppuvana pikamoottorin äänenä, joka väliin päättyi istahtamisnapsahdukseen. Odottelin, aikaahan oli. Pikkuhiljaa aistin varaston ilmapiirissä hienoisen muutoksen. Ikään kuin koko tila olisi sähköistynyt ja valmistautui johonkin ennalta arvaamattomaan. Tunsin pikemminkin kuin kuulin, että jotakin on pian tapahtumassa.

- Nyt!!!- kuului kiljaisu katonrajasta. Säikähdin niin, että astahdin taaksepäin ja olkapääni osui valokatkaisimeen. Valot syttyivät ja näin kuudentoista polkupyörän aseistautuneen erikokoisilla ja –värisillä kärpäslätkillä. Ne tähtäsivät ja huitaisivat, tähtäsivät ja huitaisivat.
- Kaboom Banzai! kuului katonrajasta. - Taisteluun siskot ja veljet, uraaaaaaaaaaaaaaaaaa! Ilma oli sakeanaan kärpäslätkiä ja surinaa, taisteluhuutoja ja kaverien kannustamista.
- Ajetaan se ulos, jos ei saada sitä muuten nujerrettua, huusi alakerran mamman punainen Jupiteri. – Anna, avaa ovet!

Avasin oven rappukäytävään ja kipaisin avaamaan myös ulko-oven. Kärpänen pujotteli lätkien välistä kuin Palander parhaimillaan ja sujahti käytävään. - Surr surrttrrt… yht´äkkiä kuulin sen lyövän jarrut pohjaan. Hrrr hrr kalikali, sen hampaat kalisivat kylmää aavistaen. Mitä tehdä, takana verenhimoiset polkupyörät ja edessä lumi ja jää? Se teki nopean valinnan ja palasi pyöräkellariin, sujahti valkoiseen venttiiliaukkoon ja pelastui. Hetken tuumattuaan, se lähti rohkeasti surffailemaan talon ilmastointijärjestelmään.

Rauha asettui pyöräkellariin, toistaiseksi! Nyt siellä odotellaan Kärpäsen seuraavaa offensiivia ja suunnitellaan uutta taktiikkaa sitä varten.

Todistaa AnnaY

9 kommenttia:

  1. Oliskohan tuo kärpäslätkä hyvä joululahja, sillä kun huitaisee katossa olevaa kärpästä, niin jää ihana punainen läiskä :DD

    VastaaPoista
  2. Kyllä taas AnnaY:llä leikkasi!
    Näin sitä osaavat saavat hienoa tekstiä aikaan, eikä tarvitse hautua loukkaantumisen liemissä.
    Tästä voisi hyönteismaailmakin käydä vähän oppia ottamassa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Polaris.. hih.. eihän sitä sovi joulukärpästä nitistää. Jos saa yhden kärpäsen elätettyä yli vuodenvaihteen, tulee uudesta vuodesta hyvä, ruokaa riittää! Sanoi vanha kansa aikoinaan Tornionjokilaaksossa.

    Anonyymi, kiitos kannustuksesta. Ihailen kyllä hyönteismaailman sujuvaa sanankäyttöä, ikävät piikit välillä harmittavat.

    Kommentit siellä ovat tosi mielenkiintoisia ja väliin hyvinkin erikoisia!

    VastaaPoista
  4. Joulukärpäseni on kuollut, suren sitä koska joka joulu on ollut, yksi yritti sitä jopa tappaa, mutta siitähän riemu nousi. Miten minun nyt käy?

    Naurettavan kivoja nämä pyöräjutut:)

    VastaaPoista
  5. Kiitos BB, ei minullakaan eväitä lie paljoa ensivuonna, mikäli ennusteisiin on uskominen. Hermostuin olohuoneessa asuneeseen kärpäseeni marraskuussa ja avasin tyynesti parvekkeen oven! Sinne meni.

    Nämä tarinani on tarkoitettu iloksi ja naurunaiheeksi, saas nähdä mitä pyöräkellarissa jouluna tapahtuu.. hih!

    Lennetään sinne kuuhun.... se on kuulema juustoa! Lempiruokaani.

    VastaaPoista
  6. Hyväöä Joulua Sinulle Anna. Ja Laulun sanoin: anna arpisten haavojen olla. Toivotan Joulurauhaa

    VastaaPoista
  7. Voi Katri hyvä. Joulurauhaa Sinulle myös!!

    Tämä pakina on tarkoitettu iloksi ja vitsiksi, ei tässä ole mitään haavojen repimistä, vaikka tarinat syntyvät joskus oikeistakin elämäntapahtumista.

    Arvelen jatkavani pitkin talvea kertomuksia pyöräkellarista, elämän kevennykseksi!

    VastaaPoista
  8. Hieno tarina Sinulla, ..satu elävistä pyöristä, ne voikin ajatella mitä lystää. Olet tarinataituri (jää kärpänen kauas taaksesi, ihan totta)

    Mutta mites mun uudenvuodenonnen nyt käy, kun ei ole ollut koko kesänä ensimmäistäkään kärpästä, jota olisi säästellyt vuodenvaihteeseen..hih (4. kerroksen etuja.. vai haittojako tuohon taikaasi nähden.)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Orvokki!

    Älä huoli, hyvin Sinun ja meidän käy! Näin meidän kesken, taikamenot on silkkaa humpuukia, niinkuin monet kirjoituksetkin!

    Taistellaan! Uraa!!!

    VastaaPoista