Tarinoiden elämä

Tervetuloa sanojeni pariin. Kiitos että luet blogiani ja annat tarinoilleni vahvemmat siivet! Tekstieni lainaaminen on kielletty, samoin kuin kuvieni käyttäminen.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

160-sana on … loiset

Olin yhtenä tosipahana hirvikärpässyksynä nuoremman poikani ja hänen poikiensa kanssa sienimetsällä. Saimme saaliiksemme kolme suurta sangollista suppilovahveroita. Kun palasimme kotiin, jouduimme riisumaan jo ulkona liki jokaisen vaatekappaleen pois ja nypimme kilvan rappusilla kuulaassa ja kirpeässä syksyisessä auringonpaisteessa hirvityksiä toisistamme. Savolaisminiä palasi töistä ja tokaisi puolialastoman joukon puuhastelun nähdessään: - Kas vain, apinaperhe aterialla!

Inhoan hirvikärpäsiä sydämestäni, täysin tarpeeton olio! Sienet kuitenkin kuuluvat herkkuihini ja tunnistankin kaikki ne joita syön ja toisillekin ruoaksi laitan. Suppilovahveroilla ja allekirjoittaneella on aivan erityinen suhde. Kun kuljen poikani tai ystävieni kanssa metsässä, en näe ainoatakaan suppilovahveroa. Perässäni kävelevät keräävät sitten jäljiltäni sankokaupalla hienonmakuisia metsän antimia.

Olen vakuuttunut siitä, että kun suppilot kuulevat tassutteluni, ne vetäytyvät kiireesti edestäni sammalikon uumeniin ja pompahtavat taas pintaan, kun olen onnekkaasti ne ohittanut. Tai sitten ne kuulevat selostukseni metsän, kasvien ja luonnon ihmeistä ja ovat kuulleet kailotukseni jo niin monta kertaa, että ovat kyllästyneet siihen.

”Voi herrajestassentään, katsokaa nyt tuota punajäkälää kuinka sydämeenkäyvää .. ja tuota tavallisen harmaata laitettiin kuivattuina ennen vanhaan tuplaikkunaruutujen väliin kosteutta keräämään yhdessä avoimien tulitikkuaskien kanssa .. voi kuinka upeata karhunsammalta… missähän muuten karhut nyt piileskelee… hyvänen aika kuinka hieno puolukkamätäs.. tiesittekö, että puolukka on hyvää hoitoa ummetukseen … kun taas kuivattu mustikka hoitaa hyvin ripulia .. ja nuoria mustikanlehtiä voi lisätä kuumaan veteen hautumaan.. poistaa ylimääräistä nestettä kehosta, varsinkin yhdessä koivunlehtien kanssa .. katsokaa nyt tuota korkeata pilarikatajaa .. sen marjoja voi aivan hyvin kerätä ja kuivattaa mausteeksi hirvipataan ...jne jne!”

Ystäväni ja läheiset ymmärtävät hyvin ongelmani. He arvelevat ystävällisesti sen johtuvan vääränlaisista silmälaseista. Olen sanonut heille, että ne on kyllä tarkkaan harkiten hankittu ulkonäön takia, sillä sisällä näen yleensä hyvin ilman niitä! Lasit kyllä asettavat minulle ulkonäköpaineita, kun eivät vastaa tarkoitustaan, ainakaan suppilovahveroita kerätessä.

Lähipiiriläiset joille suppilovahverot mieluusti antautuvat, huolehtivat onnekseni sitä, että kaapissani on aina suuri pussillinen näitä kuivattuja herkkuja. Heillä on hellän hilpeä aavistus siitä, että talven mittaan pääsevät nauttimaan Enkelten Keittiössä kermaista suppelisoppaa ja ruispohjaan sävellettyä parmesaanilla paranneltua piirakkaa. Kaalilaatikkoa jossa suppelit korvaavat lihan yhdessä makean keltasipulin kanssa ja pitsassa samat aineosat korvaavat tylsältä maistuvat herkkusienet. Pastaa kermaisessa suppelikastikkeessa, säestyksenä salottisipulia ja ripaus mustapippuria. Sopii kyllä soitella paremmissakin piireissä.

Puikulaperunoita pituussuuntaan lohkottuina, pintamaustettuina ja uunipaahdettuina runsaassa kirnuvoissa paistetulla suppelirouheella ja millinriekaleiksi silputulla sipulisekoituksella ryyditettyinä. Makeat etikkapunajuuret röyhistelevät mielellään rintaansa suppeliruokien seurassa ja paistattelevat erityisen mieluusti kermaisen pastakastikkeen kirpeänä kylkiäisenä.

Metsässä on paljon tarpeellista. Monessakin metsässä. En silti vielä ole oikein oppinut ymmärtämään mitä varten hirvikärpäset ovat olemassa. Mihin ravintoketjuun ne oikein kuuluvat? Loiset?

Ihmettelee AnnaY

14 kommenttia:

  1. Sienimetsässä on ihana vaeltaa. Kilvan katsella, onko keltainen piste maassa kanttarelli vai kuiva koivun lehti. Suppiloita varten pitää olla aivan eri silmät kuin muita sieniä varten. Ne täytyy asentaa suppiloasentoon. Kun löytää yhden niin yleensä suku löytyy läheltä.

    Enpä tiedä minäkään, mihin kastiin vihulaiset hirvikärpäset oikeasti kuuluvat, mutta loisina minä ainakin niitä pidän. Inhottavia ovat. Ja ennen olivat vain inhottavia nyppiä vaatteista, iholta, hiuksista. YÄK! Parin viime syksyn aikana olen herkistynyt niille niin, että niiden aiheuttamat paukamat ovat ilkeän kutisevia ja pitkään.
    Nyt en ole päässyt sienimetsään kuin kerran ja silloin jo ilahduin, etteipä ollut yhden yhtäkään. Vaan johan nukkumaan mennessä hiusrajassa ryömi inho otus.
    Ei vain voi mitään sille, että mökkimetsässä viihtyvät sekä sienet että hirvet, hirvikärpäsineen.

    VastaaPoista
  2. Silloin kun vielä sienimetsässä käyskentelin en minäkään koskaan suppiloita itse löytänyt,ennen kuin näytettiin,että hyvä ihme,kato nyt tarkkaan,tuossahan niitä on kokonainen kylä!!
    Ja totisesti herkkua ovatkin.
    Hirvikärpästen pelostakin,osittain,pitäydyn poissa ryteiköstä,koska olen kerran saanut niitä kimppuuni,varsinkin päänahkaan,niin paljon,että meinasin hulluksi tulla....ja paukamat oli tosi pitkään kipeitä.
    Suoranaisia hirvitysloisia ne musta on,pahimmasta päästä.

    VastaaPoista
  3. Kävin juuri ystäväni kanssa Kettukalliolla metsäretkellä. Olisimme tarvinneet kolme kättä, yhden kahvimukia varten, toisen voileivälle ja kolmannen, sen välikäden, nyppimään hirvikärpäsiä pois joka paikasta. Nyt niitä oli kai ennätysmäärä liikkeellä! Suppilovahveroita emme löytäneet, kahdeksan pientä karvarouskua, kangassieniä ja kolme kanttarellia vain! Kiitos kommenteista käsikädessä ja myrskysisko!

    VastaaPoista
  4. Aikamoinen riesa hirvikärpäsistä tuli myös,tänne pohjoiseen.Eipä juuri muuta tehtävissä,kuin pukeutua hupulliseen,kasvoverkolla varustettuun hirvikärpästakkiin.

    VastaaPoista
  5. AnnaY, jos meinaat jatkaa herkkuateria-juttujasi, varaudu siihen, että me muut tullaan kohta käymään luonasi.. =DD

    Milena

    VastaaPoista
  6. Anna..kaksi niin toisistaan poikkeavaa; ihanat suppilovahverot, syksyinen metsä ja inhottavat hirvikärpäset. Olen joskus lähtenyt juosten karkuun koko mettästä niiden ällö olioiden vuoksi.
    Kerran työkaverini kanssa, hyvin satoisana syksynä, poimimme viikonlopun aikana 8 ämpärillistä suppiloita...siinä tulee väkisinkin jonkinlainen keräämis-hulluus kun löytää oikeita apajia.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Henrika, kahdeksan nälkäistä kerrallaan mahtuu pöytääni! Ja jos oikein tiivistetään jatkopöydällä saadaan neljä paikkaa lisää!

    Kepa kiitos.. Koko illan on tuntunut, että joku tassuttelee hiuksissa, kaulakuopassa, niskassa.... ystäväni kirjoitti yrittäneensä hukuttaa kotiin kantamansa otukset, mutta olivat ryömineet vielä viemäristä takaisin. Hirvittäviä eläviä, ymmärrän että hirvi voi seota kokonaan niiden kun tulee niiden ahdistelemaksi! Suppilovahverot ovat maukkaita ja niistä voi tehdä vaikka minkälaista ruokaa!

    VastaaPoista
  8. Niin vikke, kuulin, että niitä on jo pohjoisemmassakin. Riesat. Kiitos kommistasi.

    VastaaPoista
  9. Joo hyvä idea, me tullaan porukalla mut mut, riittääkö se jatkopöytäkään :)

    VastaaPoista
  10. KIS, jos ei riitä pöytä ja paikat, syödään vuorotellen niinkuin ennenvanhaan koulussa! hih.. Kiitos kun luit ja kommentoit.

    VastaaPoista
  11. Todella hyvä idis; me kaikki sinne Sinun luoksesi. Ajattele, me nälkäiset ja tuoksusta lähes pökräävät istumme ison pöydän ääressä ja pulisemme ja odotamme ....... eihän siellä Sun luonas vaan oo niitä hirvikärpäsiä !

    VastaaPoista
  12. Orvokkihyvä, hirvikärpäset ovat Kettukalliolla kesän jälkeen! Kaupunikodissa niitä ei näy, onneksi. Paitsi metsäretken jälkeen. Hetken. Surmatöitä tehden eilen vietin iltaa, ajatusten siltaa kuljeskellen.

    Pohditaanpas oikeasti kastiketta kaupunkikotiin. Kesää on vielä jäljellä, syksy edessä ja talvi lumikasoineen tulossa. Ehkä täällä olisikin syksyisen miitingin paikka, sillä kaikki tiet vievät Roomaan ja rautatiet junineen tuovat pikku kotikaupunkiini!?

    Anna, mietiskellen!?

    VastaaPoista
  13. Varaan myös paikat toisesta kattauksesta
    ja jos olisi vielä mahdollista kahdelle
    lapselle saada happy meal ateria

    VastaaPoista
  14. Selvä homma, lapsille tarjoan omatekemän onnellisen aterian! Kiitti ilmoittautumisesta.

    VastaaPoista